Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Seinäjoelta kokosi Jämsän seudun koulutuskeskuksen hallinnoiman Metsän uudet mahdollisuudet -hankkeen toimeksiannosta katsauksen riistatarhauksen kehittämisestä. Selvityksen rahoitukseen osallistui myös Suomen Metsästäjäliitto. Tarkastelussa käytettiin erityiskohteena peltopyyn tarhausta, koska lajin tarhaukseen kohdistuu runsaasti kiinnostusta mutta myös kysymyksiä. Lisäksi kansallinen peltopyykannan hoitosuunnitelma on valmisteilla maa- ja metsätalousministeriössä. Peltopyykannan on todettu jakaantuneen Suomessa kahteen geneettiseen linjaan, ns. itäisiin ja läntisiin lintuihin. Tässä työssä keskityttiin kehittämismahdollisuuksien selvittämiseen erityisesti itäisen kannan lintujen osalta, koska nämä linnut muodostavat tähänastisten tutkimusten mukaan monella alueella paikallisen kannan. Istutettaviksi toivottujen itäisten lintujen kasvattaminen on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi mm. sen vuoksi, että linnut ovat villejä ja arkoja tarhaoloissa. Läntisen kannan domestikoituneiden lintujen tarhaukseen on löytynyt toimivia ratkaisuja. Toistaiseksi ei ole löytynyt tutkimuksellisesti vankkaa näyttöä läntisen kannan lintujen istutusten kieltämiseksi, mutta valinnoista on mahdollista päättää esimerkiksi paikallisesti sopimalla. Selvityksessä koottiin tämänhetkinen paras tietous peltopyyn tarhauksesta. Keskeinen käytännön tietolähde työssä oli Jokiniemen Kartano Ruotsinpyhtäältä, missä peltopyytä on tarhattu vuosia kohtuullisen suuressa mittakaavassa. Tilalla on ollut myös itäisen kannan lintuja. Raportissa kuvataan tarkkaan peltopyyn tarhauksen, kasvattamisen ja luontoon vapauttamisen menetelmät sekä tarhaukseen liittyvät ongelmat ja kysymykset. Itäisten lintujen ongelmat tarhaoloissa kohdistuvat erityisesti pariutumiseen ja munimiseen. Kaikkiin ongelmakohtiin ei ratkaisuja ole vielä selvillä. Tutkimusta ja kokeiluja tarvitaan edelleen tuotannon kehittämiseksi. Työssä laadittiin rakennuspiirustukset peltopyyn tarhauksen tuotantotiloista. Suunnittelussa lähdettiin liikkeelle uudisrakennuksista, jolloin toimintatapa on luotavissa optimaaliseksi. Raportissa esitetään vaatimukset tuotantotilojen sijaintipaikalle sekä tilojen kustannusarvio. Elinympäristöjen kehittäminen on olennainen vaatimus peltopyykannan vahvistumiselle sekä luonnon kannan että tarhalintujen osalta. Työssä selvitettiin näkymät peltopyyn elinympäristöjen kehittämiseen tulevalla ohjelmakaudella kokoamalla katsaus Maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013 ehdotetusta ympäristötukiohjelmaluonnoksesta. Luonnoksen arvioinnin perusteella voidaan olettaa, että peltopyylle suosiollisten elinympäristöjen määrä ja laatu kehittyvät suotuisasti. Johtopäätös perustuu ympäristötuen kasvipeitteisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin toimenpide-esityksiin. Ympäristö- ohjelmien vaikuttavuutta voidaan arvioida tarkemmin kunhan toimenpiteistä ja niiden tukitasoista päätetään. Raportissa esitetään kuvaus peltopyyprojektikokonaisuuden valmistelusta ja sisällöstä. Projektin valmistelu tukeutuu maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaan Peltopyykannan hoitosuunnitelmaan. Työn aikana koottu peltopyyalan toimijoitten ja asiantuntijoitten yhteispalaveri linjasi projektin tavoitteeksi palauttaa elinkykyinen ja kestävän käytön salliva peltopyykanta sen entisille pääesiintymisalueille. Projektikokonaisuuden kohteena on mm. elinympäristöprojektien käynnistäminen mallialueiden luomiseksi, ohje- ja koulutusmateriaalien luominen, tarhaukseen liittyvien investointien toteuttaminen ja tarhaustoiminnan käynnistäminen sekä verkostopohjaiseen toimintaan liittyvän tutkimuksen toteuttaminen. Verkoston keskeisenä toimijana on jatkossa vuoden 2006 alussa perustettu Luonnon- ja riistanhoitosäätiö, joka kokoaa alaan liittyvän asiantuntijaneuvoston toiminnan ohjausryhmäksi ja vie teemaa eteenpäin.