Järvilinna toi Leppäveden maalaiskylälle puheenaiheita, ennakkoluuloja, jopa pelkoa. Viitasaaren tuomiokunnan tuomari K. J. Hjelt rakennutti sen 1891 huvilaksi, jonne muutti perheineen asumaan. Yhdessä huoneessa oli Laukaan käräjäsali.

Vuodesta 1921 talon omisti valtio. Lastensuojelun uudet tuulet puhalsivat. Lähes viisikymmentä vuotta Järvilinna oli Suomen ainoa poikien vastaanottolaitos, poikakoti, jonka kautta kulki lähes 5 000 poikaa, iältään 8-16 -vuotiaita.

Henkilökunnnan jälkikasvu ja koulukodin pojat ovat muistelleet yhteisöllistä ja toiminnallista elämäänsä Järvilinnassa.

Risto Urrion kirjoittama kirja Tuhannen tarinan Järviliima kertoo sekä eliittiperheen elämästä että koulukodin värikkäistä vaiheista talossa ja sen lähiympäristössä.