Sosiaali- ja terveyspalveluissa kohdataan päivittäin lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia, miehiä, lapsia ja perheitä sekä väkivallan tekijöitä. Osa hakee apua väkivallan fyysisiin vammoihin, osa puolestaan välillisiin seurauksiin, kuten masennukseen, ahdistukseen, unettomuuteen tai päihteiden käyttöön. Vain harva osaa tai haluaa hakea apua itse väkivaltaan.
Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen on tärkeää etenkin päihde- ja mielenterveyspalveluissa, joita käyttävät ovat tutkimusten mukaan kokeneet lähisuhdeväkivaltaa muuta väestöä useammin. Heidän joukossaan on myös enemmän lähisuhdeväkivaltaa käyttäneitä henkilöitä. Uhrin oikea-aikaisen avun saaminen riippuu usein siitä, ottaako sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen asian puheeksi vai ei.
Tämä opas käsittelee lähisuhdeväkivaltaan puuttumista osana jokaisen asiakkaan kohtaamista. Kirja sisältää monipuolisesti tietoa lähisuhdeväkivallan teemoista sekä konkreettisia välineitä varsinaiseen asiakastyöhön. Julkaisu ohjaa ammattilaisia kysymään väkivallasta kaikilta asiakkailta. Oppaan esimerkit ovat päihde- ja mielenterveystyöstä, mutta se soveltuu hyvin kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön.
