Monien mielestä Dogme 95:n manifesti ja tuotantosäännöt tuntuivat aluksi lähinnä provokatiiviselta julkisuuden tavoittelulta ja käytännön pilalta, mutta suuret sanat ovat muuttuneet nopeasti teoiksi. Uuden mediateknologian vallatessa alaa dogmaliike on haastanut niin elokuvantekijät kuin katsojatkin pohtimaan taiteenlajin asemaa ja merkitystä. Tämä teos on tutkimusmatka uuden vastarintaelokuvan, Dogme 95:n, audiovisuaalisuuden ymmärtämiseen ja määrittelemiseen -analyysi neljän dogmaelokuvan audiovisuaalisesta estetiikasta. Samalla tutkimus tarkastelee Dogme 95:ä suhteessa klassiseen Hollywood-elokuvaan ja aiempiin realistisiin elokuvasuuntauksiin, kuten Ranskan uuteen aaltoon ja italialaiseen neorealismiin.