Tutkimuksessa tutkitaan luokkahuoneessa esiintyviä tunteita oppimisen ilon näkökulmasta. Oppimisen ilosta puhutaan paljon. Kuitenkaan oppimisen ilon käsitettä ei ole määritelty. Kaikilla omaa kouluhistoriaansa muistelevilla on kokemusta tilanteista, joissa oppimisen iloa joko esiintyy tai ei esiinny. On aika tarttua oppimisen ilon haasteeseen. Työni jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen lähestyy oppimisen iloa tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkimuskirjallisuudesta pääosa muodostuu Csikzentmihalyin flow- teoriaan, Siitosen voimaantumisen teoriaan sekä Varilan työn iloon liittyvästä kirjallisuudesta. Pohdin myös, miten oppimisen ilon käsitettä voidaan tutkimuksen keinoin lähestyä (toinen osa). Nimeän tutkimuksessani käytetyn lähestymistavan kokemuksen etnografiaksi, sillä opettaja ei voi asettua tarkkailemaan luokan tapahtumia sivulle. Opettaja on aina mukana vaikuttamassa tapahtumiin sekä oppilaiden kokemuksiin. Etnografiassa keskeinen kentän käsite on lähentynyt sieltä kaukaa tiettömien taipaleiden takaa Chicagon takapihojen kautta tänne lähelle meitä, meihin. Voidaan kysyä, missä kenttä loppujen lopuksi on? Työni päätehtävä on vastata kysymykseen, millaisena oppimisen ilo esiintyy omassa luokassani. Työssäni näyttäytyy vahvana opettaja oman työnsä tutkijana näkökulma, sillä vaikka iloa ei voida tuottaa, voi opettaja omalla toiminnallaan luoda luokkaan oppimisen ilon esiintymisen kannalta suotuisat olosuhteet. Avainsanat: Tunteet, kokemus, alkuopetus, etnografia, oppimisen ilo, opettaja oman työnsä tutkijana
