Elisabeth Lukasin teos Von der Trotzmacht des Geistes – Menschenbild und Methoden der Logotherapie, 1986 on saanut uuden suomennoksen Matti Sténin ja tyttärensä Leenan käsissä.

Teoksen saksankielinen alaotsikko – logoterapian ihmiskuva ja menetelmät – kuvaa teoksen sisältöä. Aluksi esitetään Viktor E. Franklin logoterapiaa sen peruspilarien ja aksioomien kautta sekä sen kolmiulotteista ihmiskäsitystä.

Teema ei ole helppo sellaiselle lukijalle, joka on tottunut hahmottamaan ihmisenä olemista vain empiirisen tieteen ja perinteisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen osa-alueen muodostavan kokonaisuuden kautta. Kuitenkin juuri henkisen ulottuvuuden mukaan ottaminen ja käyttöön valjastaminen on ihmisen kokonaisuudessa se logoterapian kulmakivi, joka erottaa logoterapian terapiamuotonakin useimmista muista terapian ja kasvatuksen käyttöfilosofioista.

Lukas esittää logoterapian ihmiskäsityksen ja sen perustelut kirjassa relevantisti ja selkeästi. Tämä luo perustan logoterapeuttiselle työotteelle: asiakkaan aidolle kuulemiselle, oireilun/sairauden/vahingollisen käyttäytymismallin sekä niiden syiden tunnistamiselle. Olennainen taito on kyetä erottamaan, millä ulottuvuudella oireilun syntymekanismi on tapahtunut, jotta ratkaisukeinotkin osataan suunnata oikealle ulottuvuudelle. Lukas lisää myös ymmärrystä siitä, miten kokea kohtalo ja vapaus, aito omatunto, suhtautuminen omaan itseen sen heikkouksin ja vahvuuksin, olosuhteisiin ja omiin mielihaluihinsa.

Kirjan toinen ja laajempi osa käsittelee menetelmiä ja niiden soveltamista. Siinä esitellään Franklin luomat menetelmät: paradoksaalinen intentio ja dereflektio sekä Lukasin niihin lisäämä asennemuutos. Kirjassa on runsaasti käytännön esimerkkejä menetelmien käytöstä mm. pelko- ja pakkoneurooseissa, hysteriassa, päihde- ja muissa riippuvuusongelmissa, somatogeenisissa sairauksissa, kohtalon tuomissa iskuissa, uni- ja seksuaalihäiriöissä sekä iatrogeenisissa vaurioissa. Perusvireenä ovat ajattelu ja välineet luopua sairastuttavasta itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä.

Lopuksi Lukas kuvaa logoterapian paikkaa ennaltaehkäisyssä, itsehoidossa sekä jälkihoidossa, joissa logoterapia on henkiselle tasolle suuntautuvana aina terveyttä lisäävää.