Väitös kasvatustieteen alalta Väittelijä: Pirkko Pollari Väitösaika ja –paikka: 1.10.2010, klo 12, Agora AG100, Joensuun Kampus FL Pirkko Pollarin väitöskirjassa ilmenee, että tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessaan käyttävä vapaan sivistystyön kieltenopettaja turvautuu aluksi kollegansa apuun ja laatii verkkoon lähinnä itsenäistä työskentelyä tukevia oppimistehtäviä. Vapaan sivistystyön kieltenopettajat olivat Suomessa 1990-luvun loppupuolella ensimmäisten joukossa, jotka toteuttivat kielten verkko-opetusta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on sittemmin toteutettu lukuisia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä kieltenopetuskokeiluja, mutta niitä ei ole juurikaan dokumentoitu. Pollari tarkastelee väitöskirjassaan, miten vapaan sivistystyön kieltenopettajien pedagoginen ajattelu on kehittynyt, kun he ovat hyödyntäneet opetuksessaan tieto- ja viestintätekniikkaa. Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään sitä, miten opettaja etenee integroidessaan teknologiaa kieltenopetukseensa sekä miten opettajaa voidaan siinä tukea. Opettajakollegan tuki ratkaisevassa asemassa pedagogisessa päätöksenteossa Tutkimuksen kieltenopettajat ottivat ensimmäisiä askeleitaan tieto- ja viestintätekniikan kieltenopetuskäytössä osallistumalla vapaan sivistystyön opettajille suunnattuun täydennyskoulutukseen vuonna 1999. Opettajat suunnittelivat ja toteuttivat koulutuksessa kielikursseja verkkopohjaiseen oppimisympäristöön. Opettajat tiedostivat verkon monet pedagogiset käyttömahdollisuudet, mutta kynnys oli vielä liian korkea niiden toteuttamiseen. Opettajat siirsivät aiemmin käyttämiään toimintatapoja, kuten itsenäistä työskentelyä tukevia oppimistehtäviä, verkko-opetukseensa. Pedagogisessa päätöksenteossa opettajat nojautuivat oman opetuskokemuksen ohella kollegiaaliseen neuvotteluun. Ilman kollegan tukea opettajat eivät olisi mielestään pystyneet laatimaan ensimmäisiä kielikurssejaan. Pedagogisten toimintatapojen muotoutuminen on monen tekijän summa Pollarin tutkimuksessa käy myös ilmi, että kun opettajat olivat käyttäneet tieto- ja viestintätekniikkaa kieltenopetuksessaan useamman vuoden, heille oli kehittynyt kahdentyyppisiä pedagogisia toimintatapoja: rutinoituneita ja opetusta kehittäviä. Rutinoituneet toimintatavat ilmenivät CD-ROM-pohjaisten kieltenopetusohjelmien yhteydessä. Opetusta kehittävät toimintatavat puolestaan liittyivät verkkopohjaisilla oppimisympäristösovelluksilla luotuihin verkko-opetuskokonaisuuksiin. Verkko-opetusta kehitettiin kahdella eri lähestymistavalla, joista toinen korosti autonomista etäopiskelua ja toinen kokemusperäistä monimuoto-opiskelua. Opettajat hyödynsivät sekä rutinoituneita että opetusta kehittäviä tapoja toimia. He eivät kokeneet ristiriitaa siirtyessään niiden välillä. Pedagogisten toimintatapojen muotoutumisessa erilaiset organisatoriset tekijät, kuten hanketyöskentely ja täydennyskoulutukset, osoittautuivat merkittäviksi. Opettajan oman oppilaitoksen tuki ei siis yksin riitä pysyvien toimintatapojen kehittämiseen, vaan opettajille on esimerkiksi tarjottava mahdollisuuksia suunnitella ja toteuttaa kieltenopetusta muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten kieltenopettajien kanssa. Yhteistyöhön tarvitaan kuitenkin muun muassa taloudellisia resursseja, koska ”talkoohengellä” kehittämistä opettajat eivät katsoneet mielekkääksi. FL Pirkko Pollarin väitöskirja ” Vapaan sivistystyön kieltenopettajien pedagogiset ratkaisut ja käytänteet teknologiaa hyödyntävässä vieraiden kielten opetuksessa” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjän toimii FT Leena Kuure Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Ritva Kantelinen Itä-Suomen yliopistosta.