Keskiviikkoaamuna ovikello soi aamuseitsemältä. Portin takana seisoi Guillermo Pavez. Hätääntyneenä ja hengästyneenä, vaatteet likaisina. Pavezin talo oli poltettu ja hän oli piileskellyt siitä lähtien sotilailta. Saisiko hän jäädä Brotherusten luokse joksikin aikaa?
Tapani Brotherus toimi diplomaattina Suomen Santiagon-edustustossa, kun Augusto Pinochetin sotilasjuntta kaappasi vallan syyskuussa 1973 ja tuhannet chileläiset pidätettiin ja tapettiin kidutuksen uhreina.
Pavezin tulo käynnisti vainottujen pelastusoperaation, jonka Brotherus joutui salaamaan ulkoministeriöltä. Se johti poikkeukselliseen toimintaan diplomatian kentällä ja yli 2000 ihmisen auttamiseen pois väkivaltaisuuksien Chilestä. Salattua diplomatiaa kuvaa tapahtumia Brotheruksen omien havaintojen ja kokemusten kautta. Samalla se avaa Suomen ulkoministeriön ja siellä kyseisinä vuosina työskennelleiden ihmisten toimintaa.
Kirja kertoo Kööpenhaminassa syntyneen diplomaattiperheen pojan koko värikkään ja humoristisiakin käänteitä sisältäneen elämäntarinan lapsuudesta ja nuoruusvuosista aina ulkoministeriön uraan ja suurlähettiläsvuosiin Iranissa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa ja Kreikassa. Vaikeimpana pestinään Brotherus pitää ajatollah Khomeinin Irania, jossa käytiin samaan aikaan sotaa Saddam Husseinia vastaan.
Kirja kuvaa myös puolison roolia diplomaatin työparina. Lysa Brotherus huolehti Chilessä kymmenistä kotiinsa tulleista pakolaisista. Teheranissa hän oli menettää Iranin ja Irakin välisen sodan pommitusten aikana henkensä.
Tapani Brotherus (s. 1938) on suomalainen diplomaatti, joka on toiminut Suomen asiainhoitajana Chilessä ja suurlähettiläänä Iranissa, Etelä-Afrikassa ja Kreikassa. Hän syntyi helsinkiläiseen kulttuurisukuun, jossa arvostettiin kielitaitoa, tiedettä ja sivistystä. Isä Heikki Brotherus oli diplomaatti ja toimittaja-kirjailija. Isoisä K. R. Brotherus oli valtio-opin professori ja Helsingin yliopiston rehtori.
Pirjo Houni (s. 1955) on vapaa toimittaja, jonka erityisaluetta ovat henkilöhaastattelut. Hän on kirjoittanut useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin ja ollut Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaana Vuoden Journalistiksi 2016. Yhdessä Maria Romantschukin kanssa hän on julkaissut vuonna 2014 kirjan Ei, rouva presidentti.
