2010-luvulla useampikin tutkija on väittänyt, että läntinen ihminen ei enää ainoastaan elä median kanssa vaan mediassa, sitoutuneena siihen päivin ja öin. Median alituinen läsnäolo elämässämme tekee meidät tämän käsityksen mukaan zombeiksi. Media vaikuttaa elintapoihimme, arvoihimme ja suhteeseemme muihin ihmisiin, vaikka emme näitä vaikutuksia pysty paikantamaan. Mediassa eläminen ei siis suinkaan tee meitä valistuneiksi ja harkitseviksi, vaan häilyviksi ja poukkoileviksi. Kyse ei ole yksittäisten mediasisältöjen vaikutuksista, vaan median pysyvästä läsnäolosta elämässämme. Moinen näkemys voidaan toki haastaa, eikä se ehdottomasti päde kaikkialla maailmassa. Median saatavuuden, käytön ja sisältöjen erot ovat suuria. Yksi tämän kirjan kirjoittajista, mediatalouden erikoistuntija Robert Picard on epäilemättä vahvasti eri mieltä zombi-ideologian kanssa. Jos ei ole sähköä, teitä eikä lukutaitoa kuten kehitysmaiden maaseudulla usein on, median käyttö kehitysmaissa rajoittuu paljolti kaupunkilaiseen keskiluokkaan.
Myös median historia ja sen toiminnan vapaus-asteet eri puolilla maailmaa ovat erilaisia. Eivät edes Euroopassa viime vuosina selviönä pidetyt näkemykset sanomalehden kriisistäkään pidä kaikkialla paikkaansa. Aasiassa sanomalehden suosio nousee kohisten talouskasvun myötä. Mutta niin keskeinen kuin media teollistuneessa maailmassa onkin, yllättävän vähän me tiedämme siitä. Viestinnän rakenteista, mediasisällöistä ja tiedonvälityksen asemasta eri puolilla maailmaa on varsin niukasti saatavilla selkeää ja vertailtavaa tietoa. Jopa tilastot ovat hyvin vajavaisia. Tämä kirja pyrkii hahmottamaan - kiistatta isolla pensselillä - median peruspiirteitä eri puolilla maailmaa. Kirjoittajat ovat suomalaisia tai heillä on tavalla tai toisella yhteys Suomeen. Kirja kertookin mediasta eri puolilla maailmaa pohjoisen Euroopan horisontista käsin.
