Petra Vallilan ehkä kirjoittaa työstä irtautuneen työn kieltä. Tarkkanäköinen esikoisteos muovaa runoutta yrityksessä olemisesta ja yrityskielen varaan rakentuvasta hiukan epävakaaksi horjahtaneesta katseesta. Siitä, miten loputtomiin abstrahoidun työn kehyksissä kaikki on näennäisen jaettua ja selvää, eikä sittenkään ole, koska kaikki voisi hyvin olla aivan toisin, ja onkin.

Yrityskielessä asiallisuuden ja eksaktiuden vaatimukset sekä myyvin mielikuvin haaveilu asettuvat jatkuvasti uudenlaisiin suhteisiin toistensa kanssa. Viestinnässä kieli kutsuu jotain tiettyä tapahtuvaksi, mutta miten käy jos yrityksen kieleltä riisutaan suunta? Käsitteellisyyttä ja kielirunoa tapaileva ehkä kokeilee erilaisia vapauksia.