Kirjassa Peter Burke tarkastelee yhteiskunnallis-kulttuurisen tai sosiokulttuurisen lähestymistavan avulla tiedon organisoinnin muutoksia, jotka sijoittuvat Euroopassa ajallisesti kirjapainon keksimisestä ranskalaisen Encyclopédien julkaisemiseen.
Kirja arvo ei ole pelkästään historiassa. Kirjassa arvioidaan erilaisia tiedon sosiologioita Mannheimista Foucault'hen ja sen jälkeen, ja sen jälkeen käsitellään älymystöä sosiaalisena ryhmänä ja sosiaalisia instituutioita, erityisesti yliopistoja ja akatemioita, jotka edistivät tai estivät älyllistä innovointia.
Burke tarkastelee useissa erillisissä luvuissa tiedon maantiedettä, antropologiaa, politiikkaa ja taloutta keskittyen kaupunkien, akatemioiden, valtioiden ja markkinoiden rooliin tiedon keräämisessä, luokittelussa, levittämisessä ja joskus myös salaamisessa. Viimeisissä luvuissa käsitellään tietoa yksittäisen lukijan, kuuntelijan, katsojan tai kuluttajan näkökulmasta, mukaan lukien tiedon luotettavuuden ongelma, josta keskusteltiin niin kiivaasti 1600-luvulla.
Yksi kirjan omaperäisimmistä piirteistä on se, että siinä keskustellaan monikossa olevasta tiedosta. Kirjassa keskitytään painettuun tietoon, erityisesti akateemiseen tietoon, mutta siinä käsitellään kirjapainotaidon keksimistä ja Euroopan ulkopuolisen maailman löytämistä seuranneen tiedon "räjähdysmäisen kasvun" historiaa vaihto- tai neuvotteluprosessina erilaisten tietämysten, kuten mies- ja naistietämyksen, teoreettisen ja käytännöllisen tietämyksen, korkea- ja matala-arvoisen tietämyksen sekä eurooppalaisen ja ei-eurooppalaisen tietämyksen, välillä.
Vaikka kirja on kirjoitettu ensisijaisesti sosiaalihistorian tai sosiokulttuurihistorian oppikirjaksi, se kiinnostaa myös tieteenhistorioitsijoita, sosiologeja, antropologeja, maantieteilijöitä ja muita tiedon räjähdysmäisen leviämisen aikakaudella.
