Pertti Saarelainen | Akateeminen Kirjakauppa

Tämä tarina on kahden koulupojan kesäkokemuksista toisen maailmansodan loppumisen jälkeen.

He eivät aavistaneet, mitä kaikkea jännittävää voi sattua pienessä kirkonkylässä ja sen lähiympäristössä yhden kesän aikana. Oli monenlaisia yhteensattumia, jotka johtivat epäluuloihin, huhuihin, olettamuksiin ja syytöksiin. Poikien kepposet edesauttoivat monia tapahtumia ja oli kesässä myös joillekin suuria onnenhetkiä.

Silloin öljy- ja karbidilamppu oli yleinen valonlähde. Lankapuhelimia ja radioita ei ollut monella, eikä ollut muotivillityksiä maaseutupitäjissä. Vedet olivat puhtaita ja runsaskalaisia. Metsissä oli runsaasti riistaa. Maanviljely oli luonnonmukaista ja keinolannoitteita ei ollut saatavilla. Kulkija sai yösijan talosta kuin talosta. Ulko-ovissa ei ollut lukkoja ja vain luuta laitettiin oveen nojaamaan, jos ei oltu kotona. Kiertäviä suutareita, räätäleitä, saavintekijöitä ja kulkukauppiaita kulki kesäaikaan, kun talvisin ei ollut kunnon teitä. Jos rahaa ei ollut maksaa palveluksista, monesti yösija ja ruokapalkka riitti. Moraali oli korkealla, toisten omaisuuteen ei koskettu. Kehiteltiin monenlaisia, työtä helpottavia laitteita. Talkoohenki kukoisti, naapureita ja ystäviä autettiin kukin vointinsa mukaan. Virkavaltaa vieroksuttiin ja siihen turvauduttiin vain viime tingassa. Lähes kaikesta oli puutetta, mutta pienistäkin myönteisistä asioista iloittiin.