Eläkkeellä oleva opettaja Pentti Lahtinen kokee automatkalla Helsingistä Tampereelle kummia. Jotakin äkillistä tapahtuu ja Lahtinen herää yllättäen tilanteessa, jossa hän joutuu kohtaamaan nuoruutensa maailman, ihmiset ja maalaisyhteisön elämän oudolla tavalla uudelleen.
"Kun mennyt palaa..." on näennäisen eriparisista aineksista koostuva tarina, jota hallitsee 60-lukulainen ajankuva. Kerrontaa sävyttää voimakas arjen tuntu ja yksityiskohtien tarkkuus, joka saa lähes "anttituurimaisen" poljennon. Kerronnan taustalla kulkee monia tuon ajan tositapahtumia ja kuvauksia henkilöhahmojen suhtautumisesta niihin. 60-luvun nostalgia tulee lähelle varsinkin ajan elänyttä suurten ikäluokkien lukijaa. Elämäntilanteiden kuvauksissa ei ole unohdettu ajoittain roisiakaan huumoria.
Yhtenä kantavana teemana on päähenkilön suhde 18-vuotiaaseen Kaarinaan, jolloin tytön ylihuolehtivan äidin reagointi nostaa esiin mysteerin, jonka ratkaisua haetaan toisen maailmansodan loppuvaiheiden ihmissuhteista.
Kirja on rakennettu elementeistä, jotka viittaavat paikoin jännityskirjallisuuteen ja jopa scifiin. Juonen kuljettelu tuo teokseen useita ongelma- ja jännitekohtia, joiden ratkaisut tiivistyvät tarinan edetessä päätyen lopulta yllättävään ja traagiseen loppuhuipentumaan.
Lukijalle jää pureksittavaa: Ovatko tietyt fysiikan teoriat rinnakkaisuniversumeineen toteutuneet käytännössä vai onko tietotekniikan kehitys virtuaalimaailmoineen selityksenä tapahtumille? Kenties kuitenkin on vain kysymys aivojemme kyvystä luoda uutta, joissakin tapauksissa erilaista maailmankuvaa aikaisempien kokemusten pohjalta?