Asianajotoiminnan oikeudellinen arviointi on viime vuosina vilkastunut alan yhteiskunnallisen merkityksen kasvaessa ja muuttuessa. Asianajajien lukumäärä on parissa vuosikymmenessä kolminkertaistunut. Muut asianajotehtävät kuin tuomioistuinasiat muodostavat nykyään enemmistön kaikista asianajajien toimeksiannoista. Suomessakin asianajotoimistot ovat kasvaneet kooltaan jopa sata lakimiestä työllistäviksi, joskin pääosassa toimistoista työskentelee edelleen vain muutama asianajaja. Asianajotoiminnan perusarvot ja ydinkysymykset ovat kuitenkin säilyneet ennallaan. Kehitys vastaa alan muutoksia muissa maissa.
Tässä artikkelikokoelmassa on edellä luonnehdituista syistä mukana sekä perinteisiä että aivan uusia näkökulmia. Ajankohtaisinta uutta asianajajaoikeudessa on oman maamme korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö asianajajan salassapitovelvollisuutta sivuavissa ratkaisuissa. Toisaalta mukana on kansainvälinen analyysi asianajajien ammatin perinteisestä itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta, joka kohtaa jatkuvasti monenlaista uhkaa useilta tahoilta. Eräässä aikaisemmin Suomessa julkaisemattomassa artikkelissa käsitellään EU-oikeuden heijastumia hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden soveltamiseen.
Kokoelman toimittajilla on alan tuntemusta ja kokemusta. Kaksi heistä on muun ohella asianajajaliiton äänenkannattajan Defensor Legisin päätoimittajia, nykyinen ja häntä edeltänyt. Muista kahdesta toinen on asianajajaoikeudellisista ansioitaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi kutsuttu asianajaja ja toinen vuosikymmenet asianajajaetiikan parissa työskennellyt liiton lakimies.
