Tutkimuksessa analysoidaan liikenteen kysyntää neljästä eri näkökulmasta. Matka-ajan arvolle johdetaan käsitteet, jotka ottavat huomioon kuluttajien erilaiset mieltymykset ajankäytön suhteen. Työmatkoihin käytettävän ajan arvo vaihtelee matkan pituuden, sukupuolen, perherakenteen sekä työajan jouston, mutta ei matkakustannusten eikä tulojen, mukaan. Yritysten hinnoittelupäätös lipputukitapauksessa mallinnetaan olettaen, että joukkoliikenteen käytöllä on positiivisia ulkoisvaikutuksia eli verkoston koko vaikuttaa yksittäisen käyttäjän kysyntään. Käteistaksatuki on yhteiskunnan kannalta optimaalinen silloin, kun se on yhtä suuri kuin kuluttajien hyvinvoinnin lisäyksen ja lipputulotappioiden erotus. Seutulipputuki tulisi vaihdella suhteessa seutulippujärjestelmän kokoon. Optimituki ottaa huomioon myös mahdolliset hyvinvointivaikutukset verotuksen kiristyessä sekä käteismaksupalveluiden tuotantokustannukset. Seutulippujen kysyntämalli huomioi kuluttajien sopeutumisnopeuden hintojen muutokseen sekä verkoston koon vaikutuksen kysyntään. Seutulippujen kysynnän verkostojousto on < 1, mikä tarkoittaa, että palvelu on epätäydellinen julkishyödyke. Hinta vaikuttaa enemmän lipun ostopäätökseen kuin seutulippumatkoihin. Kaupunkien sisäisten lippujen kysyntä reagoi heikommin hinnan muutokseen. Kotitalouksien auton käyttö mallinnetaan ehdollisena auton omistus- ja työn tarjontapäätöksille. Kahden yhtälön mallissa estimoidaan vuosittainen auton käytön kysyntä olettaen auton omistus endogeeniseksi käyttöä määrittäväksi tekijäksi. Tobit-malli tuottaa johdonmukaiset, mutta hiukan suuremmat, selittävien muuttujien parametriarvot kuin pienimmän neliösumman menetelmä. Kotitalouksien auton käyttö on joustamatonta polttoaineen hinnan suhteen. Tutkimustuloksia voi hyödyntää arvioitaessa ja toteutettaessa joukkoliikenteen hinnoittelu- ja tukipäätöksiä sekä kehitettäessä tehokkaita ohjauskeinoja autonkäytön kokonaiskysynnän kasvun hallintaan
