Kirja käsittelee Neuvostoliiton merisotilaallisia tukikohtia Suomenlahdella toisen maailmansodan aikoina, erityisesti Hankoa (1940-1941) ja Porkkalaa (1944-1956). Pietari Suuren merilinnoitus vuosina 1910-1917 turvasi Pietarin kaupunkia mereltä päin mutta linnoitus romahti Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen. 1930-luvulla Neuvostoliitto halusi rakentaa linnoituksen uudestaan vaatimalla tukikohta Baltiasta ja Hangosta.
Tukikohtastrategia ei kuitenkaan toiminut - saksalaiset kiersivät koko tykistö- ja miinasulun salamasodalla halki Baltian. Talvisodan jälkeen Hanko oli Neuvostoliiton meritukikohtana ja toisen maailmansodan lopussa Baltian maat miehitettiin ja Suomelta vaadittiin Porkkalan tukikohta. Ohjusaseistuksen kehittyminen teki tukikohdat tarpeettomiksi 1950-luvulla.
Teoksessa hankolainen valtiotieteen maisteri ja sotahistorian tutkija Pekka Silvast kuvaa tukikohtia ja niiden tehtäviä venäläisen aineiston pohjalta. Kirjassa on runsas kuvitus, aiemmin Suomessa julkaisemattomia venäläisiä teemakarttoja meritukikohdista sekä sodan aikaisia ilmakuvia.
