Kirja on jatkoa SATL:n aiemmin julkaisemalle “Autoalan koulutuksen tarve, synty ja vakiintuminen” -teokselle.
Autojen tuonnin vapautuminen 1960-luvulta alkaen mahdollisti niiden lukumäärän kasvun Suomessa, aiheuttaen samalla joukon koulutusjärjestelmän kehityksen ongelmia.
Auto on vuosikymmenten kuluessa kehittynyt monipuoliseksi teknologiakompleksiksi, jolla pyritään vastaamaan käyttäjien tarpeisiin ja samanaikaisesti täyttämään viranomaisten asettamat vaatimukset. Tämä edellyttää alan koulutukselta monipuolisuutta. Alalla työskenteleviltä kaivataan niin teoreettista auton toiminnan tuntemusta kuin käytännön teknistä osaamista.
Samalla vaaditaan asiakaspalvelun taitoja ja talouden hallitsemista. Kirjassa tarkastellaan lyhyesti teknologian kehityksen vaikutusta autojen tekniikkaan, autoalan tutkimustoimintaan ja opetusmenetelmiin. Pääpaino on kuitenkin järjestöjen ponnisteluissa osaamistarpeen tyydyttämiseksi sekä muodollisen koulutusjärjestelmän kehittymisessä niin asentajien, teknikoiden, insinöörien kuin diplomi-insinöörien osalta.
Ammattikorkeakoulujen synty ja muotoutuminen, johon olennaisesti liittyy myös kysymys teknikkokoulutuksen loppumisesta, sekä yliopistotason koulutus, tutkimustoiminnan kehitys ja kansainvälistyminen ovat myös osana tämän kirjan tarkasteluja.
