Sosiologian alaan kuuluva väitöskirja
Tutkimuksen aihe, lennonjohtajien suhtautuminen asemaansa ja toimintaansa on ollut varsin pitkään vilkkaan julkisen keskustelun kohteena. Aivan erityistä julkista mielenkiintoa herätti kevättalvella 1999 Suomen Lennonjohtajien Yhdistyksen ja Liikenne ja Erityisalojen Työnantajat ry:n välillä käyty työtaistelu.Työtaistelusta esittämillään arvioinneilla ja kannanotoilla julkisuus leimasi ammattikunnan työmarkkinoiden häiriköksi, joka kiristämällä ja uhkailemalla paitsi ajaa itselleen etuja, myös uhkaa lopulta koko yhteiskuntaa ja sen toimintaa.
Julkisuudessa luotu kuva ammattikunnasta yhteiskunnan asettamista normeista piittamattomana saalistajana osoittautuu kuitenkin hyvin erilaiseksi kuin se kuva, millaisena ammattikunta tässä tutkimuksessa itse itsensä näkee ja esittää. Lennonjohtajien ammattikunta tulkitsee asemansa ilmaliikenteen turvallisen ja tehokkaan kulun viimekätisenä tuottajana, jonka suorittaman työn vastuullisuutta, vaativuutta ja kuormittavuutta ei ole tunnustettu yhteiskunnan eikä työnantajan taholta. Lennonjohtajien mukaan tästä on seurannut väistämättä se, että ammattikunnan aseman puolustaminen ilmaliikenteen turvallisuuden tuottajana ja ilmaliikenteen hallinnan asiantuntijana on tulkittu taloudellisten etuoikeuksien ajamiseksi.
Tutkimuksen aineistona on 13 lennonjohtajien ryhmähaastattelua. Haastattelut toteutettiin keväällä 1996 kahdeksalla Ilmailulaitoksen toimipaikalla: Helsinki-Vantaan, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampere-Pirkkalan ja Turun lentoasemilla sekä Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa Tampereella ja Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskuksessa Rovaniemellä. Tutkimusaineiston analysoinnin metodisina työvälineinä on käytetty diskurssi-, argumentaatio- ja kertomusanalyysiä.
Tutkimus osoittaa, että suomalaisten lennonjohtajien ammatti-identiteetti on muotoutunut tulkinnoista ammattikunnan käymästä legitimaatiokamppailusta asemansa ja itsehallintansa puolesta. Lennonjohtajien ammatti-identiteetti on muotoutunut itseymmärrysprosessiksi ammattikunnan yhtäältä vahvasta, mutta toisaalta epävakaasta asemasta työmarkkinoilla. Ammattikunnan vahva asema työmarkkinoilla nojaa lennonjohtotyön luonteeseen vaativana ja vastuullisena tehtävänä ilmaliikenteen turvallisuuden takaamiseksi.
Lennonjohtotyön luonteesta seuraa paitsi ammattikunnan aseman vahvuus, myös sen epävakaus työmarkkinoilla. Vaikka lennonjohtajien ammattikunta edustaa erityisosaamiseen ja teknologioihin kiinnittyneessä Ilmailulaitoksen organisaatiossa ilmaliikenteen hallinnan asiantuntijuutta, ammattikunta ei edusta suljetun asiantuntijuuden puhdasta muotoa. Ammattikunnan asiantuntijuuden auktoriteettina ei toimi tiede, vaan säännöt ja menettelytavat. Ammattikunnan auktoriteettia ei myöskään takaa instituutio, koska ammattikunta ei ole saavuttanut luotettavan tiedon kantajan asemaa. Ammattikunnan auktoriteetin takaa jatkuvan arvioinnin kohteena oleva asiantuntijuuden triadi: kokemus, pätevyys ja taito.
Lennonjohtajien esittämissä selonteoissa ja kertomuksissa omasta asemastaan ja työstään voi tunnistaa suomalaista palkkatyötä yleisemminkin määrittävän kunniaa tavoittelevan ja itsellisyyttä korostavan kollektiivisen tajunnan. Lennonjohtajien ammatti-identiteetti muotoutuu siten itse esittämisen järjestelmässä, jonka tehtävänä on legitimoida ammattikunnan asema työmarkkinoilla ilmaliikenteen turvallisuuden ja tuottavuuden johtotähtinä.
Tutkimus tarjoaa erilaisten työyhteisöjen jäsenille välineitä itsereflektioon, omien uskomustensa perusteiden kriittiseen arviointiin ja selvittelyyn
