HYÖTYLANTA-tutkimusohjelmassa tuotettiin työkaluja lannan ja muiden eloperäisten jätteiden ja sivutuotteiden hallintaan, erityisesti niiden sisältämien ravinteiden kierrättämiseksi ja energiasisällön hyödyntämiseksi taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Hankkeessa tutkittiin mahdollisuuksia lantaravinteiden tehokkaampaan käyttöön, lannan ja muiden eloperäisten materiaalien prosessointivaihtoehtoja sekä eri teknologioiden soveltamisen taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi arvioitiin eri lannankäsittelyvaihtoehtojen elinkaariset ympäristövaikutukset ja vaihtoehtojen kokonaiskestävyys. Lannan ravinnesisältöön ja ravinteiden liukoisuuteen voidaan vaikuttaa jo eläinten ruokintavaiheessa säätämällä rehuannoksen fosforin ja typen määrää ja laatua (eläimen tuotantovaiheen mukainen ruokinta sioilla ja siipikarjalla) ja parantamalla rehun fosforin hyväksikäyttöä fytaasientsyymillä. Lannan prosessointi vaikuttaa ravinteiden käyttökelpoisuuteen kasveille. Orgaanisista lannoitevalmisteista nestemäiset ja lantapohjaiset jakeet ovat typpipitoisuudeltaan korkeimpia ja kuivajakeet yleensä matalimpia, erityisesti kasveille käyttökelpoisen typen osalta. Lannan jakeistamisella tai rakeistuksella voidaan nostaa kuivajakeen fosforipitoisuutta, mutta samalla typpipitoisuus alenee ja haitallisten metallien pitoisuudet nousevat. Keskeinen ongelma lannan hyödyntämisessä on erityisesti lietelannan korkea fosforipitoisuus fosforilannoitustarpeeseen nähden. Ongelman ratkaisu edellyttää jakeistusteknologioiden käyttöä etenkin tiloilla, joilla lantaa syntyy monin verroin suhteessa fosforilannoitustarpeeseen. Kiintoaineen ja sen sisältämän fosforin erottaminen lietelannasta säästää levityskustannuksia ja helpottaa typpipitoisen nestejakeen hyödyntämistä tilan lähipelloilla. Tulosten mukaan heikommankin fosforinerotustehon tekniikka saattaa olla tiloille taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Yksittäisten kotieläintilojen mahdollisuudet investoida lannankäsittelyteknologioihin ovat vähäiset, mutta jo 2-3 suuren tilan yhteisinvestoinnit voivat olla kannattavia. Tehokkaamman lannan käytön vuosihyödyt voivat olla maataloudelle noin 10 miljoonan euron luokkaa. Epäorgaanisen lannoitefosforin vähen-tämispotentiaali on jopa 30-50 %, jos lannan fosfori voidaan alueellisesti kohdentaa sen tarvetta vastaavasti. Jakeistaminen sopii hyvin yhteen sijoituslevityksen kanssa sekä biokaasutuotannon kanssa. Lannankäsittelyvaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset osoittautuivat pieniksi suhteessa tilojen liikevaihtoon ja maatalouden kokonaistuotantoon. Hankkeessa tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella biomateriaalien käsittelyn ja hyötykäytön ympäristövaikutukset johtuvat eri vaikutusluokissa 75-90 % lannasta esimerkkialueena toimineessa Satakunnassa. Päästötekijöistä selvästi merkittävin on rehevöitymistä, happamoitumista ja hiukkaspäästöjä aiheuttava ammoniakki, jonka päästöjä vähentämällä myös kokonaisympäristövaikutuksia voidaan vähentää eniten. Ilmastonmuutosvaikutus osoittautui hyvin pieneksi, joten lannan kuljetus huomattavasti nykyistä kauemmas on perusteltua, mikäli sillä saavutetaan hyötyä esimerkiksi vesiensuojelun kannalta. Tutkimuksen suositusten mukaan lantavarastot tulisi kattaa ja suosia lannan sijoituslevitystä typpihävikin minimoimiseksi. Ympäristönäkökulmasta lannan ja lannoitevalmisteiden syyslevitystä ilman kasvuston perustamista tulisi välttää, erityisesti vesistöjen lähellä. Lannan fosforinkäyttöpoikkeuksista tulisi asteittain luopua ja uusien ympäristölupien perustua poikkeuksettomiin fosforinkäyttömäärin. Lannan jakeistusmenetelmien käyttöönottoa tulisi suosia erityisesti alueilla, joilla kotieläintiheys on suuri. Ravinteiden ja energian yhteistuotannon tehostamiseksi prosessien hyötysuhteita tulisi parantaa ja päästöjä vähentää kaikissa tuotannon vaiheissa.