Sappirakon ja sappiteiden karsinooma, sappifisteli ja siihen joskus liittyvä sappikivi-ileus sekä primaari sklerosoiva kolangiitti ovat vakavia sairauksia, joiden diagnostiikka on usein vaikeaa. Varhaisvaiheen diagnostiikka olisi kuitenkin välttämätöntä potilaan ennusteen parantamiseksi. Tässä tutkimuksessa vertailtiin erilaisten kuvantamenetelmien paremmuutta näiden tautien diagnostiikassa. Sklerosoivan kolangiitin suhteen selvitettiin, voitaisiinko potilaalle raskas ja riskialtis ERC-tutkimus korvata sappiteiden magneettikuvauksella ja ultraäänitutkimuksella. Lisäksi tutkittiin sappiteiden perkutaanisen metalliproteesihoidon pitkäaikaistuloksia pahanlaatuisten kasvainten aiheuttamassa sappitietukoksessa. Koko tutkimus käsitti 210 potilasta.
Näiden tutkimusten perusteella sappirakko- ja sappitiesyövän ja niiden levinneisyyden selvittelyssä tarvitaan useita, toisiaan täydentäviä kuvantamenetelmiä. Vaikka ultraäänitutkimus ja tietokonetomografia löysivät syövän kohtalaisesti ja sappitietukoksen hyvin, kumpikaan menetelmä ei ollut yksin riittävän tarkka levinneisyyden selvittämisessä. Metalliproteeseihin liittyi paljon varhais- ja myöhäisongelmia, etenkin tulehduksia ja proteesitukoksia. Endoproteesit vaativatkin vielä kehittelyä ongelmien ehkäisemiseksi.
Iatrogeeniset sappifistelit löytyivät hyvin lähinnä perinteisten varjoainekuvausten avulla ja sappikivi-ileus mm. tietokonetomografialla, mutta kuvantamenetelmät, mm. ultraääni, antoivat lähinnä vain viitteitä spontaaneista fisteleistä. Tutkimuksia tulisikin suunnata oikein, ja myös viitteellisiä tuloksia pitäisi hyödyntää.
Sappiteiden magneettikuvaus ja ultraäänitutkimus löysivät sklerosoivan kolangiitin lähes yhtä hyvin kuin ERC. Tautimuutosten tarkassa analyysissä magneettikuvaus oli ultraääntä parempi. Nämä tutkimukset saattaisivat korvata ERC:n ainakin taudin seurannassa, mutta lisätutkimukset ovat tarpeellisia