Teoksessa tarkastellaan kulttuuria eräässä sen äärimmäisessä ilmenemismuodossa: kuinka lehdissä kerrotaan murha-itsemurhista - tapauksista, joissa henkirikoksen tehnyt surmaa myös itsensä. Miten näitä tekoja selitetään ja miten osallisia kuvataan sanomalehtiuutisissa?

Itsemurha on arkaluontoinen asia, josta journalististen sääntöjen mukaan ei kerrota, ellei siihen liity rikosta tai jotakin yhteiskunnallisesti merkittävää. Henkirikos, jota seuraa itsemurha, tehdään usein läheissuhteessa. Vastakkain ovat perheen yksityisyys ja väkivaltarikollisuuden yhteiskunnallinen merkittävyys. Parisuhde ja lapsi-vanhempi -suhde sekä niihin liittyvät positiiviset tunteet ja turvallisuutta tuova läheisyys risteävät raaimman mahdollisen väkivallanteon kanssa.

Lopputulos, tarina jonka voimme lehdestä lukea, ei ole ennakoitavissa vaan lehdet kertovat ”perhetragediasta”, ”kahden kuolemasta” tai ”laajennetusta itsemurhasta”. Väkivalta, sukupuoli ja ihmissuhteet yhdistyvät monenkirjavilla tavoilla - ja viattomuus, osallisuus ja syyllisyys saavat uusia sävyjä.