Kotiinpaluu on Nikolai Bladin viides albumi, jolla hän jatkaa matkaansa laulunkirjoittajana ja muusikkona. Nyt Blad laulaa ihmisen ja luonnon monenlaisesta suhteesta, sodasta, kodittomuudesta, kotiinpaluusta, läheisen kuolemasta ja paluusta luontoon, perunoista ja lapiosta. Tango sotavuosilta kertoo miten sotilas saa hetken helpotuksen sodan todellisuudesta tangoa tanssiessaan, niin kuin jo monet sukupolvet ennen häntä. Ja kun koittaa rauha: "ei ole sotilasta enää, on vain kulkuri". Troijan samovaari kuvaa sotaa ja luopumista, taistelun lopettamista ja ihmisarvoon luottamista. Äidin luonto on laulu, jonka tekstin Blad kirjoitti äitinsä kuolinvuonna. "Äiti rakasti luontoa. Hän palasi siihen, kuten me kaikki kerran. Tämä laulu ei ole omistettu hänelle, vaan oikeastaan äidin viimeinen lahja minulle ja meille", sanoo lauluntekijä. Nikolai Blad on laajentanut kitarasaundiaan rakentamalla puu-, pahvi- ja peltilaatikoista kielisoittimia. Levy on myös edellisiä sähköisempi. Vahvan lisän tuovat Juha Kujanpään koskettimet ja Matti Saarisen tarkkakorvainen äänitys ja miksaus täydentävät kokonaisuuden. "Jos minä lauluntekijänä kaadan hirven tai poimin marjat, niin Juha ja Matti valmistavat vielä gourmet-aterian", Blad sanoo. Melko tiivis- ja runsassanaisten laulujen lomassa annetaan kuuntelijan hengähtää kahden soolokitarakappaleen Puujalkatango ja Soitinko huonoon aikaan? synkopoiduissa ja keinuvissa rytmeissä. Albumin päättävä Hai, möhkäkala ja minä syntyi lauluntekijän käytyä Kreetalla meriakvaariossa 2011. "Se on ikään kuin selfie elävän hain ja täytetyn möhkäkalan kanssa ja samalla kuva ahdistuneesta ajasta, jota en halunnut elää", sanoo Blad. Levyn kaikkia aiheita valaisee huumori ja myötätunto. Osoittautuu myös, että Nikolain ilmaisukyky laulajana on yhä laajentunut ja rikastunut. Musiikin melankolia ei ole monotonista vaan se säästää aina kuulijansa ikävystymiseltä.