Niemi Jarkko K | Akateeminen Kirjakauppa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suuria taloudellisia menetyksiä klassinen sikarutto voisi aiheuttaa sikataloudelle, sen tuotteita jalostavalle teollisuudelle ja veronmaksajille Suomeen levitessään ja mitkä tekijät menetyksiä aiheuttaisivat. Tutkimuksessa simuloitiin sikaruton leviäminen ja taudin hävittäminen Suomesta Monte Carlo-simulaatiomallilla ja laskettiin tautipurkauksen aiheuttamat välittömät menetykset. Tautipurkauksen ja siihen mahdollisesti liittyvän vientikysyntäshokin aiheuttamat menetykset mallinnettiin dynaamisella osittaisen tasapainon mallilla. Mallien aineistot sisälsivät tietoja mm. sikatilojen eläinmääristä ja -kuljetuksista, eläintautien esiintymisestä, hoitokäytännöistä ja sikamarkkinoiden toiminnasta Suomessa. Sikaruttotautipurkaus aiheuttaa välittömiä ja välillisiä menetyksiä. Menetysten suuruuteen ja niiden vaihteluun vaikuttavat sekä tartuntatilojen määrä että tekijät, jotka eivät suoranaisesti riipu tartuntatilojen määrästä. Talouslaskennan perusskenaariossa tautipurkaus heikensi sianlihan vientikysyntää tilapäisesti 50 %. Tällöin simuloidut tautipurkaukset aiheuttivat keskimäärin 7,6 miljoonan euron menetykset (vastaa 8 % sikatalouden maataloustulosta), joista 8 % oli välittömiä menetyksiä. Vahingosta kärsivälle tilalle menetyksen vaikutus oli suhteellisesti suurempi kuin koko toimialalle. Vientikysynnän laskiessa 10 % menetykset olivat 1,7 miljoonaa euroa. Perusskenaariossa vähintään viiden tilan tautipurkaus aiheutti 13,6 miljoonan euron menetykset. Tulokset viittaavat siihen, että klassinen sikarutto voi Suomeen levittyään aiheuttaa huomattavia menetyksiä myös silloin, kun tartuntatilojen määrä jää pieneksi. Tämä johtuu siitä, että yksittäisenkin tilan tartunta voi aiheuttaa häiriöitä sikamarkkinoilla. Markkinahäiriöitä ehkäisevillä toimenpiteillä voidaankin saada säästöjä toimialalle. Toisaalta suuria kustannuksia aiheuttavat, tartunnan leviämistä ehkäisevät toimenpiteet olisivat taloudellisesti perusteltuja vain harvinaisiksi arvioiduissa tautipurkaustilanteissa. Tämä johtuu siitä, että uusia tartuntoja syntyisi hitaasti.