Kasitonnin tapa käsitellä suuria aiheita ja toteuttaa omaa pakottavaa näkemystään sivuuttavat kärsivän taiteilijan myytin totaalisesti. Jälkimaku on innostava ja toiveikas. Taiteilija nauttii eikä kärsi. Katsoja nauttii eikä kärsi. Pohjimmainen viesti tuntuu muistuttavan että "vielä on toivoa ja kaikki ei ole paskaa", siitä huolimatta että maailma epäilemättä on julma kaaos ja ihminen heikko.