Tutkimus on kasvatushistoriallinen tutkimus Suomen armeijan moottoriajoneuvoalan koulutuksesta itsenäisyyden alkuvuosista 1919 talvisodan syttymiseen 1939 saakka. Tutkimuksessa on tarkasteltu moottoriajoneuvoalan koulutukseen vaikuttavia asioita, joita on tapahtunut niin armeijan piirissä kuin sen siviiliympäristössä. Tutkimus osoittaa, että Suomen armeijan kuljettajakoulutuksen lähtökohtana oli runsaasti ulkomaisia esikuvia, joista yhdessä suomalaiskansallisten kokemusten kanssa muodostui kotimainen koulutusperiaate, joka sitten jatkui talvisodan syntymiseen saakka. Laadullisesti varusmiesten kuljettajakoulutus armeijassa saavutti siviilissä annettavan tason, jopa ylitti sen. Määrällisesti kuljettajien koulutus täytti lähinnä armeijan rauhanajan kuljettajien tarpeen.