Opettajan työ ja sen edellyttämät kvalifikaatiot ovat olleet muutospaineiden alla yhteiskunnallisten muutosten myötä. Opetustyön ydin on säilynyt, mutta opettajan työn sisältö ja siihen kohdistuvat odotukset ja ammattitaitovaatimukset ovat lisääntyneet ja monimuotoistuneet. Kompleksinen työtodellisuus on asettanut opettajat uusien haasteiden eteen, joka edellyttää laaja-alaista ammattitaitoa.
Monia ajankohtaisia muutoksia yhdistää opettajien vuorovaikutustaitojen tärkeys oppilaiden, vanhempien ja erilaisten sidosryhmien edustajien kanssa sekä moniammatillinen yhteistyö kollegoiden, esimiehien ja muiden toimijoiden kanssa. Myös opettajien työmäärä ja tulosvastuu on lisääntynyt, mutta samanaikaisesti resurssit ja toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Sosiaalisen pahoinvoinnin lisääntyessä kouluista on tullut sosiaalisen ja yhteiskunnallisen vastuun kantajia. Opettajan työn kuormittavuuden riskitekijät ovat ilmeiset. Haasteellisessa työtodellisuudessa opettaja tarvitsee laaja-alaista ammattitaitoa. Omien tunteiden tiedostaminen ja niiden hallitseminen nousee yhä tärkeämmäksi valmiudeksi. Emotionaalisista haasteista selviytyäkseen opettaja tarvitsee emotionaalista osaamista.
Opettajan työn emotionaalista kompetenssia tarkasteltiin tutkimuksessa tunneälyn kautta. Tieteellisesti suhteellisen tuoreena käsitteenä tunneäly ymmärreltiin opettajan kyvyksi tunnistaa ja hallita omia ja muiden tunnetiloja. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää millaiseksi suomalainen luokanopettaja arvioi omat tunneälytaitonsa ja kuinka tärkeiksi ne koetaan opettajan työssä ja esimiestyössä.
Teoreettisesti ja metodisesti tutkimus pohjautui Golemanin, Boyatzis & McKeen (2002) tunnettuun kompetenssipohjaiseen tunneälymalliin. Opettajien (N=551) emotionaalista kompetenssia kartoitettiin survey-tutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin Suomen ammattikasvatuksen puitteissa kehitellyn ja testatun mittausinstrumentin avulla. Tutkimuskohteena olivat niin työssä toimivat luokanopettajat (n=275) kuin luokanopettajiksi opiskelevat (n= 276).
