Ratkaisukeskeisen terapian oppi-isäksikin kutsutun Steve de Shazerin teos yhdistää rohkealla tavalla teorian (mm. poststrukturalismi) ja käytännön (kokemukset lyhytterapiasta). Havainnollisten esimerkkien avulla hän osoittaa, kuinka esimerkiksi Wittgensteinin ja Derridan ajatuksia voidaan soveltaa käytännön terapiatyössä. Teos perustuu ajatukseen, jonka mukaan todellisuus on sidoksissa kieleen, jolloin ongelmatilanteet syntyvät ja ratkeavat erilaisissa puhunnoissa ja kielipeleissä. Hyväksymällä kyseisen ajatuksen terapiaistunnon lähtökohdaksi de Shazer tekee pesäeron perinteiseen ja kumoaa totuttuja ajattelumalleja. Hän osoittaa, että ratkaisu löytyy useimmiten sieltä, mistä sitä ei aiemmin ole osattu etsiä: ratkaisu on piilossa juuri ja vain siksi, että se on koko ajan näkyvissä.