Sininen tähti saapui luokseni useita vuosia sitten ja kysyi, kulkisinko hänen rinnallaan kappaleen matkaa. Hän ei luvannut minulle helppoa tietä, ei kivutontakaan, mutta yhden lupauksen hän antoi. Sen, että yhteisen matkamme päätteeksi saisin kuulla, kuinka tuhansiksi vuosiksi vaiennut laulu jälleen soi. Lähdin hänen mukaansa, koska sydämeni sanoi niin, ja aloitin matkani kohti tuntematonta. Varsin pian huomasin, kuinka vieraita ja samalla ihmeen tuttuja olivat ne tiet, joille hän minua johdatti. Neljä auringon kiertoa Sininen tähti eli yhteydessä sydämeni syvimpään osaan, avaten ymmärrystäni ja sitä salaisuutta, jonka olin sisälleni kätkenyt. Olin kuin perhonen, joka muoto muodolta ja sykli sykliltä valmistautui omalle laululleen. Aluksi kuulin vain hajanaisia nuotteja ja eksyneitä ääniä, mutta lopulta ne kasvoivat sävelmäksi, joka oli vieras ja samalla niin ihmeen tuttu. Kun neljäs auringon kierto lähestyi loppuaan, kuulin, kuinka tuhansiksi vuosiksi vaiennut laulu jälleen soi.