Johannes Kostinen, tarinan päähenkilö ja minäkertoja, on puolihuoleton englanninopiskelija, joka usein keskittyy enemmän juhlimiseen kuin opiskeluun. Tarinan alussa Johannes on kuitenkin menossa John Milton -tenttiin, johon hän on mielestään valmistautunut poikkeuksellisen hyvin. John Miltonin mahtipontisessa tekstissä on jotain, joka kiehtoo J.K:ta poikkeuksellisen paljon.

Tentin jälkeen Johannes menee kavereineen opiskelijoiden pikkujoulubileisiin uudelle ylioppilastalolle. Bileiden päätteeksi Johanneksen pikkuserkku Kare, teologianlukija ja The Wankers –yhtyeen pitkätukkabasisti Kari Huurunen, kuolee väkivaltaisesti. Poliisi löytää Karen taskusta lapun, jossa on outoja uskonnollis-okkultistisia viittauksia ja uhkaava sävy. Johannes kiinnostuu asiasta välittömästi ja käy kirjastossa lainaamassa okkultismiteoksia, joista yrittää selvittää kirjeen sisältöä.

Tarina sijoittuu 1990-luvun alkuun, jolloin Helsingin yliopiston englantilaisen filologian laitoksella opiskeli etäisesti Johannes Kostista muistuttava, Mikko Palasvirta -niminen nuori mies, tarinan kirjoittaja. Kirjoittajalle, kuten monelle muullekin nyt keski-ikäiselle hölmölle, kyseiseen aikaan liittyy tietysti nostalgiaakin, mutta Johannes Kostista ei ole luotu 1990-luvun alun opiskelijaelämän ihanuutta ylistämään – hän vain sattuu kuulumaan aikaan, jonka kirjoittaja hyvin tuntee. Tämän lisäksi, kirjan tarinankuljetuksen kannalta tapahtumien sijoittaminen 30 vuotta taaksepäin on oleellista muun muassa kännyköiden ja internetin puuttumisen takia: informaation hankkiminen vaatii huomattavasti enemmän jalkatyötä, eivätkä kaikki ihmiset ole milloin tahansa tavoitettavissa kännykän välityksellä. Johanneksen kautta monia muitakin ajan ilmiöitä peilataan, milloin lämmöllä, milloin hieman kriittisemmin.

Tarina ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole ajankuva, vaan salapoliisitarina – huumorilla ja persoonalli-silla hahmoilla väritetty kertomus murhista, ystävyydestä, ja kyvystä nähdä huvittaviakin puolia mitä ikävimmissä tilanteissa. Tarinaan teemaan liittyy myös itsensä hyväksyminen, jolla on loppuratkaisun kannalta olennainen osuus. Mitä sillä tarkemmin ottaen tarkoitan, jääköön lukijan selvitettäväksi.

Minä, Mikko:
Opiskellut englantilaista filologiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, elättänyt itsensä opetus- ja käännöstöillä. Harrastanut kirjoittamista 1990-luvun lopulta lähtien Helsingin aikuisopistossa ja myöhemmin Helsingin työväenopistossa Jani Saxellin kursseilla. Rakastaa kissoja myös oikeassa elämässä. Kaksi heikäläistä kuuluu perheeseeni tälläkin hetkellä. -Mikko Palasvirta.