Merja Paksuniemi | Akateeminen Kirjakauppa

"Se talvisodan aika oli kyllä kammottavaa. Ja sitten vielä isä kaatui silloin tammikuussa ja äiti jäi kolmen lapsen kanssa yksin. Sekin vielä. Se on jotenkin munun mielestäni kaoottinen aika. Olin paljon äidin kotona ja välillä isän kotona. Siellä oli ihan hyvä olla, mummolassa. Lohdutusta sainkin äidiltä ja mummolan väeltä. Enkä voinut olla kovin paljoa pois kotoa, ettei äiti olisi yksin. Kovin montaa leikkikaveria ei ollut. Kävin kiertokoulua, mentiin suksilla sinne. Olen kysynyt äidiltä jälkeenpäin, että eikö meillä ollut riittävästi vaatteita kun minua aina paleli? Äiti sanoi, että vaatteita oli kyllä riittävästi, että ei se ollut siitä johtuvaa. Mulla oli mieliala vaan sellainen, että minä pelkäsin mielessäni koko sota-ajan."