Meriranta, Päivi (LL) 18.12.2009 Lääketieteellinen tiedekunta Lääketiede Kohonneen verenpaineen hoito - Hyvää hoitoa etsimässä Vastaväittäjä: Dosentti Ilkka Kantola, Turun yliopistollinen keskussairaala Kustos: Professori Esko Kumpusalo, Kuopion yliopisto Aika ja paikka: Perjantai 18.12.2009 klo 12, Medistudian auditorio ML3 Väitöstiedote: Verenpainepotilas osaa hoitaa itseään, mutta onko lääkehoito riittävää? Verenpainepotilaat saavat lääkäreiltä runsaasti sekä verenpaineen lääkkeetöntä että lääkehoitoa koskevaa tietoa ja he myös tietävät ihanneverenpaineensa. Valtaosa muuttaa elintapojaan päästäkseen parempaan hoitotasapainoon, osoitti Päivi Merirannan väitöstutkimus. Lääkärien ja potilaiden käsitykset kohonneen verenpaineen hoidosta eroavat kuitenkin toisistaan. Verenpainepotilaat näkevät kohonneen verenpaineen vaarallisempana kuin lääkärit. Hoidon tavoitepaine sovitaan säännönmukaisesti vain kolmasosassa tapauksista. Sekä potilaat että lääkärit arvioivat hoitotasapainon todellista paremmaksi. Verenpainelääkityksen aloitus näyttää usein parantavan potilaiden kokemaa elämänlaatua. Vain sukupuolielämän alueella havaitaan myös muutosta huonompaan. Laaja aineisto terveyskeskuksista Tutkimuksessa kartoitettiin verenpaineen hoitoon liittyvän tiedon siirtymistä lääkäriltä potilaille. Lisäksi selvitettiin verenpainepotilaiden, heidän puolisoidensa ja hoitavien lääkärien verenpaineen hoitoon liittyviä käsityksiä ja asenteita sekä hyvään hoitotulokseen liittyviä tekijöitä. Aineisto koottiin 22 terveyskeskuksesta, jotka valittiin koon ja sijainnin mukaan sairaanhoitopiireittäin edustamaan Suomen terveyskeskuksia. Tutkimukseen osallistui kysymyslomakkeen palauttamalla 1130 verenpainelääkityksellä olevaa verenpainepotilasta, 1051 puolisoa ja 168 terveyskeskuslääkäriä. Valtaosa saa tietoa elintapamuutosten tueksi Yhdeksän potilasta kymmenestä oli saanut lääkäriltä tietoa elintapamuutosten tarpeesta ja he olivat myös toteuttaneet muutoksia ruokavaliossaan. Noin puolet potilaista oli lisännyt liikuntaa ja ilmoitti myös laihduttaneensa. Potilaiden puolisot vahvistivat elintapamuutokset. Omasta mielestään potilaat olivat sitoutuneet hyvin elintapamuutoksiin. Nuoremmat verenpainepotilaat saivat lääkäriltä verenpaineen lääkehoitoon liittyvää tietoa enemmän kuin vanhemmat. Mahdolliset lääkehaitat jäivät usein keskustelematta yli 75-vuotiaiden potilaiden kanssa. Aivohalvauksen riski huolestuttaa Potilaat arvioivat kohonneen verenpaineen riskitekijänä vaarallisemmaksi kuin lääkärit. Naiset – sekä potilaat, omaiset että lääkärit – arvioivat verenpaineen vaarallisemmaksi kuin miehet. Aivohalvaus mahdollisena verenpaineen lisäsairautena huolestutti sekä potilaita että lääkäreitä eniten. Verenpainelääkitys muuttaa elämää Sekä verenpainepotilaat että puolisot olivat havainneet verenpainelääkityksen aloituksen saaneen aikaan pääosin myönteisiä muutoksia elämänlaadussa, energisyydessä ja vireydessä, mielialassa ja työpaikan ihmissuhteissa. Sukupuolielämässä havaittiin myös muutosta huonompaan. Myös omaiset olivat havainneet muutokset. Hoitotavoite jää enemmistöllä toteutumatta Hyvän hoitotasapainon saavutti 24 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista. Naisten hoitotasapaino huononi ja miesten parani iän lisääntyessä. Lääkäri sopi hoitotavoitteesta potilaan kanssa säännönmukaisesti vain kolmasosassa tapauksista. Sekä potilaat että myös lääkärit uskoivat hoitotasapainon olevan todellista parempi. Yhdellä lääkkeellä hoidetuista miehistä hoitotavoitteen saavutti 20 prosenttia eli vain joka viides, naisista taas 29 prosenttia eli useampi kuin joka neljäs. Yhdistelmälääkityksen käyttäjistä hoitotavoitteessa oli miehistä 26 prosenttia ja naisista 31 prosenttia. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede