Kirja esittelee Kainuun ja Karjalan takamailla eläneitä tarinankertojia ja tarinoita, joiden takaa paljastuu lukijalle kokonainen vanhan ajan maailmankuva uskomuksineen. Monet niistä ovat samalla kyliensä syntytarinoita, joita kerrottiin satoja vuosia lähes samanlaisina. Tarinoiden avulla salon kansa selitti omaa historiaansa ja välitti uusille sukupolville kokemuksiaan aikana, jolloin kirjoitustaito oli harvinaista ja jolloin puuttuivat sanomalehdet ja kansakoulut.
Kirja kertoo, kuinka esi-isämme parinsadan vuoden takaa ajattelivat toisista ihmisistä: naapureista ja muista kyläläisistä, erakoista ja oudoista kulkijoista. Kirja selvittelee salon ihmisen monitahoista suhdetta luontoon ja eläimiin. Kuolema ja nälkä olivat tuttuja tulijoita. Ne tulivat etukädessä enteinä ja ilmestyivät puolittain fyysisinä hahmoina. Outojen ja erikoisten tapausten takaa löydettiin aina tiettyjä motiiveja.