Muutin Saksaan ja rakastuin saksalaiseen jalkapalloon. Matkustin ympäri maata ja sukelsin lajin maailmaan. Yli 30 ottelua, yli 20 eri paikkakuntaa, yli 40 eri joukkuetta eri tasoilla, miehissä ja naisissa. Jalkapallo on Saksassa elämys joka kerta. Aina ei ole tärkeintä, mitä tapahtuu kentällä, eikä ole väliä, vaikka kentällä ei pelaisi suosikkijoukkueeni. Kannustus ja laulut vievät mukanaan, kuin huomaamatta on pian intohimoisesti kotijoukkueen puolella.
Jalkapallo on Saksan ylivoimaisesti suosituin laji, viikosta toiseen se tarjoaa Euroopan parasta kannattajakulttuuria. Bundesligassa on Euroopan suurin katsojakeskiarvo ja alasarjoissakin stadionit täyttyvät. Eivätkä katsojamäärät juurikaan riipu siitä, miten joukkue menestyy. Saksassa jalkapallo on sarjataulukkoja tärkeämpää, keskeinen osa kulttuuria.
Jokainen futisfani tuntee suurseurat. Saksan jalkapallosta ei voi kirjoittaa käsittelemättä Bayern Müncheniä ja Borussia Dortmundia. Schalke 04:n kannatuksen intohimoisuus ei tunnu juuri riippuvan seuran sijoituksesta tai edes sarjatasosta. Leipzigissa luodaan menestystä energiajuomajätin rahoilla. Mutta on paljon muitakin.
Menin stadioneille ja puhuin ihmisille. Kaikki selvittivät ennakkoluulottomasti ja kärsivällisesti suomalaiselle paikallisen jalkapallon olemusta. Kun aloin ymmärtää Saksan jalkapalloa paremmin, huomasin myös ymmärtäväni muutenkin Saksaa ja saksalaisia.
Jalkapallo yhdistää ja toivottaa tervetulleeksi. Aachenissa menen kotistadionin Tivolin päätykatsomoon seisomaan ja parin tunnin jälkeen tunnen itseni aina hieman enemmän aachenilaiseksi -- siis myös hieman enemmän saksalaiseksi.
