Markku Lammi | Akateeminen Kirjakauppa

Sosiaalipolitiikkaa toteutetaan liian usein kansalaisia, alan työntekijöitä ja etujärjestöjen edustajia kuulematta ja heidän ehdotuksiaan huomioimatta. Tätä mieltä ovat monet sosiaalipolitiikan käytäntöjä lähellä olevat hyvinvointipalvelujen ammattilaiset. Kelan julkaisemassa Toisessa Vääryyskirjassa puheenvuoro on heillä.

Toinen Vääryyskirja jatkaa ensimmäisessä Vääryyskirjassa (2006) virinnyttä kriittistä keskustelua hyvinvointivaltion tilasta. Kirja sisältää 16 artikkelia, joissa käsitellään erilaisten asiakasryhmien kohtaamia konkreettisia ongelmia nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä. Lisäksi artikkeleissa esitetään monia toisin toimimisen tapoja ongelmien ratkaisemiseksi.

Kirjoittajat ovat hyvinvointipalvelujen ammattilaisia ja järjestötoimijoita. He kertovat kehitysvammaisten, työttömien, asunnottomien, dementiapotilaiden, päihderiippuvaisten, etnisten vähemmistöjen, koululaisten ja opiskelijoiden, mielenterveyskuntoutujien, omaishoitajien, taiteilijoiden ja pätkätyöntekijöiden tilanteesta nykyisessä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa.

Kirjan artikkeleissa käsitellään epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien heikkoa sosiaaliturvaa sekä vajaakuntoisia lannistavan sosiaaliturvan aiheuttamia työllistymisvaikeuksia.
Artikkeleissa keskitytään myös sosiaalipalvelujen poissulkeviin ja alistaviin käytäntöihin, palvelujen huonoon hallintoon ja jopa suoranaiseen lain kiertämiseen palvelujen järjestämisessä. Kirjan päättää kolme sosiaaliturvajärjestelmän säästöpaineisiin, rahoitusongelmiin ja alan työntekijöiden toimintaedellytysten heikentymiseen keskittyvää artikkelia.

Kirjoittajien teksteistä välittyy yhteinen huoli suomalaisen hyvinvointivaltion tilasta ja sen kehityksen suunnasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että sosiaaliturvan asiakkaille ei pystytä tai haluta järjestää aina edes lain edellyttämiä tukimuotoja. Lukuisten vääryyskertomusten perusteella näyttää siltä, että kansalaisten hyvinvointi ei ole enää sosiaalipolitiikan toteuttamisesta vastaavan valtiovallan ja kuntatason päättäjien ylin tavoite.

Ollaanko kulkemassa kohti minimihyvinvointivaltiota, jossa palvelut järjestetään niiden ehdoilla, jotka pystyvät maksamaan, pysyvät tietoteknisen kehityksen eturintamassa ja osaavat vaatia laatua yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Tällöin vääryyksistä kärsivät muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdekuntoutujat, romanit ja mielenterveysongelmiin apua hakevat maahanmuuttajat.

Kirjaan liittyy yhteistyöhanke Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Elokuva- ja valokuvataiteen opiskelijat ovat kuvanneet kirjan valokuvat ja tehneet kuusi vääryysaiheista lyhytelokuvaa. Elokuvat julkaistaan erillisellä dvd-levyllä (à-hinta 3 euroa).