Kirjeitä Hallesta on kertomus siitä, kuinka vuonna 1967 Maria-Leena Korhonen sai tietää saksalaisista juuristaan ja isästään. Todella harvinaista on, että isä ottaa yhteyden lapseensa. Saksalainen isä tuli Pohjois-Suomen matkallaan Ouluun ja koetti ottaa yhteyttä Maria-Leenaan. Kirja kertoo pitkästä yhteydenpidosta, kirjeenvaihdosta ja tapaamisista vuosikymmenten ajan. Kirja sisältää biologisen Alfred-isän kaikki kirjeet käännettyinä suomeksi. Kirjeissä Alfred kertoo osan elämäntarinaansa, sotilaselämästään ja tutustumisesta Eila- äitiin sekä tapahtumista II maailmansodan jälkeen. Ennen Maria-Leenan syntymää Alfred Berger komennettiin upseerikoulutukseen Saksaan ja lähetettiin sitten sotimaan muualle Eurooppaan. Kirjasta selviää, miksi hän ei ennen vuotta 1967 ottanut yhteyttä Eilaan ja tyttäreensä. Maria-Leenalla oli läheiset suhteet hänet kasvattaneisiin vanhempiinsa. Hänellä oli hyvä tytär-isä -suhde isäänsä Untoon. Tämä perehdytti hänet urheilun saloihin, josta hänelle tuli sittemmin ammattikin. Ehkäpä Maria-Leenan onneksi omaiset, muut sukulaiset ja lähituttavat salasivat hänen biologisen isänsä kansallisuuden. Vaikka myöhemmin oikeasta isästä saatu tieto satuttikin kovasti, oli tieto omasta biologisesta isästä positiivinen kokemus. Se jätti kuitenkin trauman, joka vaikutti hänen elämäänsä. Kirjan tarkoituksena on kertoa, vastapainoksi toisenlaisille kertomuksille, saksalaisten sotilaiden lapsille yhdestä elämänkohtalosta ja siitä kuinka hyvin Maria-Leenaa on kohdeltu ajan saatossa. Hän ei koskaan kokenut ystäviensä, koulutovereiden eikä muiden, syrjintää, kiusaamista, nimittämisiä tai muita paheksuvia, vähätteleviä ja kansalaisuuteen viittaavia sanoja.