Mistä kriitikot tulevat ja miksi he ovat niin ilkeitä? Onko kritiikki vain yhden ihmisen mielipide? Millaista valtaa kriitikko käyttää? Miksi kritiikkiä ylipäänsä tehdään?
Kun arkikielessä joku saa kritiikkiä, hän saa läksytyksen. Taidekritiikin rooli ja päämäärä on kuitenkin jokin muu. Kriitikoilla itsellään on monenlaisia käsityksiä työstään, mutta ne eivät eroa toisistaan läheskään yhtä paljon kuin yleisön käsitys kriitikoista.
Tässä esseeteoksessa maamme näkemyksellisimpiin kirjallisuuskriitikoihin kuuluva Maaria Ylikangas kuroo kiinni tätä ymmärryksen kuilua. Hän pohtii, mitä kritiikki on, mitä sen päämäärät ovat ja mitä sillä voisi tehdä. Hän avaa kriitikon työn arkisia olosuhteita ja analysoi, mitä viime aikojen ”kritiikkikohut” kertovat suhteestamme kritiikkiin. Lisäksi kirjassa teilataan Sinuhe, egyptiläinen ja Sankarikriitikon hahmo.
Kritiikistä sopii kaikille taiteesta ja kulttuurikeskustelusta kiinnostuneille. Se on oodi taiteen kanssa ajattelemiselle ja täynnä nautinnollisen tarkkoja havaintoja sekä älykästä analyysia taiteen ja yhteiskunnan ajankohtaisista ilmiöistä. Teos on erinomaista luettavaa myös taiteita tai kirjoittamista opiskeleville.
MAARIA YLIKANGAS (s. 1978) on helsinkiläinen kriitikko ja esseisti, joka kirjoittaa kirjallisuuskritiikkiä muun muassa Helsingin Sanomiin ja Kansan Uutisiin. Hän on toimittanut feministisen esseen antologian Säihkyvät utopiat (2022) yhdessä Aurora Ala-Hakulan ja Arja Karhumaan kanssa sekä Suomen arvostelijain liiton vuosikirjan Kritiikki näkyy! (2023).
