Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin ammattitaitoa edistävän harjoittelun ohjausta toteuttavien ohjaajien suhtautumista harjoittelun ohjaukseen ja arviointiin sekä luotiin ja kuvattiin toimintamalli, jonka avulla kehitettiin ohjausta ohjaajien näkökulmasta terveysalan toimintayksikössä. Tutkimuksessa kehitettiin interventio, joka sisälsi kaksi osiota: 1) koulutuksen ja 2) arviointikriteerit ohjaajien apuvälineeksi harjoittelujakson arviointiin. Tutkimuksen aineistot kerättiin ennen intervention toteuttamista ja sen jälkeen. Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopistollisen sairaalan useissa eri toimintayksiköissä.
Ohjaajien mukaan heidän ohjaajaominaisuudet, kuten kärsivällisyytensä ja motivaationsa ohjata opiskelijoita, toteutuivat hyvin ja heidän ohjaustaidot olivat melko hyvät. Toimintayksiköiden opiskeluilmapiiri oli myönteinen, mutta ohjaajien ohjaushalukkuudessa ja ohjausajan riittävyydessä oli kehittävää. Ohjaajilla oli opiskelijoiden oppimistavoitteiden tuntemisessa ja ymmärtämisessä puutteita, sillä ohjaajat eivät tunteneet opetussuunnitelman tavoitteita riittävän hyvin. Ohjaajat kokivat opiskelija-arvioinnin vaativana ja vastuullisena tehtävänä. Ohjaajien suhtautuminen vaihteli arvioinnin haasteellisuuden, korjaavan palautteen antamisen ja terveysalan opettajien opiskelija-arviointiin osallistumisen suhteen toimintayksiköistä riippuen. Ohjaajien väillä oli eroja myös siinä, miten usein he käyttivät erilaisia menetelmiä opiskelija-arvioinnissa.
Tulosten perusteella ohjaajien persoonallisilla ominaisuuksilla, ohjaajaominaisuuksilla, oli yhteyttä useisiin tekijöihin tavoitteellisen ohjauksen toteuttamisessa, arviointiin asennoitumisessa ja arviointitapojen käytössä. Mitä myönteisemmin ohjaajaominaisuudet toteutuivat, sitä paremmin ohjaajat toteuttivat tavoitteellista ohjausta, arviointia ja käyttivät monipuolisesti erilaisia arviointitapoja opiskelijoiden harjoittelun aikana. Ohjaajien myönteinen kokemus ohjausajan riittävyydestä oli yhteydessä ohjaajien keskinäiseen tiedonkulkuun opiskelijan harjoittelun tavoitteista. Toimintayksiköt, joissa oli myönteinen ohjausilmapiiri, toivottiin ohjaavien opettajien osallistuvan opiskelijan arviointitilanteisiin useammin kuin vähemmän ohjausilmapiiriltään myönteisissä toimintayksiköissä.
Tulokset osoittavat, että tutkimuksessa käytetyllä interventiolla oli yhteyttä ohjaajien toimintaan ja asenteisiin opiskelijaohjauksessa ja -arvioinnissa. Koulutukseen osallistuneiden ja arviointikriteereitä käyttäneiden ohjaajien toteuttama tavoitteellinen ohjaus tehostui, ohjaushalukkuus lisääntyi, positiivisen palautteen antaminen kasvoi, arviointiyhteistyö lisääntyi ja arviointimenettelyt yhdenmukaistuivat opettajien kanssa. Tulosten perusteella ohjaajina toimivat terveysalan ammattilaiset tarvitsevat opiskelijaohjaukseen liittyvää koulutusta ja erilaisia arviointityökaluja, jotta opiskelijaohjaus potilastyön rinnalla olisi laadukasta ja opiskelijoiden oppimista tehokkaasti tukevaa. Tutkimuksessa luodun toimintamallin avulla voidaan kehittää terveysalan toimintaympäristössä työskentelevien ohjaajien toteuttamaa opiskelijaohjausta ja -arviointia.
