Väitöskirjatyössä tutkittiin neljätoistavuotiaiden juomatapoja käyttäen Nuorten terveystapatutkimuksen aineistoja vuodesta 1977 vuoteen 1999. Koko maata edustavat aineistot kerättiin postikyselyin joka toinen vuosi. Työssä tehtyjen menetelmällisten tarkastelujen perusteella aineisto tarjoaa varsin luotettavan perustan nuorten juomatapojen tutkimiselle.
Nuorten alkoholin juominen oli 1900-luvun lopulla varsin yleistä; kaksi kolmesta neljätoistavuotiaasta joi vähintään ajoittain. Yksitoista prosenttia pojista ja kuusitoista prosenttia tytöistä ilmoitti juovansa kuukausittain niin, että tulee tosi humalaan. Juomatapojen kehityksessä oli kaksi vaihetta juominen väheni vuodesta 1977 vuoteen 1985, jonka jälkeen juominen yleistyi vuoteen 1999 asti, erityisesti tytöillä. Samanaikaisesti juomatapa muuttui humalakeskeisemmäksi. Samantyyppinen kehitys on ollut nähtävissä myös Ruotsissa.
Kehityksen taustalta tunnistettiin kaksi merkittävää tekijää. Käyttövarojen lisääntyminen selitti suuren osan humalajuomisen yleistymisestä. Rahan puute on aiemmin saattanut estää etenkin suurten juomamäärien hankkimista. Nuorten biologinen kypsyminen on aikaistunut ja tämä kehitys on ollut yhteydessä juomatapojen muutokseen. Humalajuomisen yleistyminen vaikuttaa olevan osa yleisempää kehitystä, jossa nuoret yhä varhemmin omaksuvat aikuisten käyttäytymismalleja.
Nuorten humalajuomisesta on yleisesti puhuttu nimenomaan 'viinan' juomisena. Tämän tutkimuksen mukaan keskeisessä roolissa olivat kuitenkin nimenomaan miedot alkoholijuomat olut ja siideri. Jos alkoholilain valvontaa halutaan tehostaa, on huomio kiinnitettävä tällä hetkellä lähes esteettömään nuorten oluen ja siiderin hankintaan.
Nuorten juomisen yleistyminen ja siihen yhteydessä olleet aikaistunut biologinen kypsyminen ja lisääntyneet käyttövarat antavat aihetta alkoholi- ja sosiaalipolitiikan, erityisesti niiden täytäntöönpanon uudelleenarviointiin. Yksi linja olisi ennenaikaisen 'aikuistumisen' kehityksen katkaiseminen ja lapsuuden venyttäminen takaisin lähemmäs täysi-ikäisyyden ikärajaa. Toisaalta nuorten juomista on pidetty väistämättömänä yhteiskunnassa, jossa raittius on aikuisten keskuudessa harvinaista. Tällä linjalla olisi loogista ryhtyä vakavasti tutkimaan nuorten juomiseen liittyviä haittoja ja kehittämään haittojen vähentämiseen tähtääviä strategioita.
