YLIOPPILASTUTKINTO ON kansallinen instituutio, jolla on kiistelty, mutta keskeinen asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Sitä on pyritty perinpohjaisesti muuttamaan, jopa laukkauttamaankin vuosikymmenten saatossa. Aina se on pitänyt pintansa ja osoittautunut ohittamattomaksi koulutuksen vedenjakajaksi. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mikä tutkinnossamme on kansainvälistä, mikä kansallista pohjaa. Samoin osoitetaan ne kansallisen kehityksen päävirrat, joista tutkinnon juuret imevät voimaa palautuakseen ylioppilastutkinnon muutostilanteissa aina dynaamiseen tasapainotilaan. Tutkimus selvittää myös, millaisia tehtäviä ylioppilastutkinnolle on annettu sen saadessa modernin muotonsa autonomia vuosikymmenten yhteiskunnallisten ja kansallisten muutosten puristuksessa ja miten se on nämä tehtävät pystynyt täyttämään. Tutkinnon merkitystä suomenkielisen sivistyneistön luomisessa, kielellisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa koulutuksessa ei voi yliarvioida.