Leo Havukainen | Akateeminen Kirjakauppa

Kirjailija 1: Olli Porra: Olli Porra on eläkkeellä oleva äidinkielen lehtori. Hän toteaa maan kaksikielisyyden olevan tänään täysin näennäinen, turha, haitallinen ja hyvin kallis ja ennustaa pakkoruotsin johtavan ennen pitkää suuriin vaikeuksiin.

Kirjailija 2: Leo Havukainen: Koulutukseltaan valtiotieteen maisteri, joka on aktiivinen pakkoruotsin vastustaja. Haluaa suomen kielen maan ainoaksi viralliseksi kieleksi ja ruotsin vähemmistökieleksi. Suomen kielilainsäädäntö on epäoikeudenmukainen, mutta eduskunta ei halua kuunnella kansalaisten mielipidettä.

Kirjassa hän on käsitellyt kahta aihetta. Ensimmäinen kirjoitus käsittelee tiedotusvälineiden omituista sensuuria kieliasioissa sekä sananvapauden rajoittamista. Toinen aihe käsittelee ruotsinkielisten saamia kohtuuttomia etuja ja etuisuuksia, jotka samalla syrjivät maamme kielienemmistöä.

Kirjailija 3: Richard Järnefeld: Richard Järnefelt heräsi suvun perinteisiin, kun luki taannoin Henrik Laxin sydäntäsärkevän valituksen Hesarista. Henrikin ihmisarvoa oli kuulema loukattu, kun hänen purjehdusreissullaan näkemässä kaapelikyltissä luki vain Cable ja Kaapeli, mutta ei lainkaan Kabel. Samassa lehdessä jokin aika sen jälkeen kirjoitti suomenkielinen opiskelijaneitonen. Hän oli pyrkinyt oikeustieteelliseen, muttei ollut päässyt. Kuitenkin hänen ohitseen oli opiskelupaikan saanut monta ruotsinkielistä - kas kun heillä oli oma kiintiö. Tyttö kirjoitti, että hänen mielestään juuri hänen ihmisoikeuksiaan oli loukattu. Richard oli tytön kanssa täysin samaa mieltä, ja siitä taistelu virisi.

Richard ei vastusta ruotsin kieltä, suomenruotsalaista kulttuuria eikä edes kaksikielisyyttä silloin, kun se on väestömäärään pohjaten todellista ja aitoa. Ruichard vastustaa vain kohtuuttomuuksia, epäoikeudenmukaisuuksia ja nyt tapahtuvaa suomenkielisen kansanosan sortoa.

Kustantaja: Marja Leena Lempinen: Olen koko ikäni opiskellut tai opettanut kieliä. Pääkieleni on englanti, toinen venäjä. Osaan myös ruotsia, joskaan se ei ole ollut mikään harrastuksen kohde. Suomalaiset ovat erittäin innostuneita kielenoppijoita. Pakko on kuitenkin myrkkyä. Sen kyllä ymmärrän, että englantia on melkein pakko lukea, koska opetusryhmät syntyvät helposti. Mutta lakiin kirjattua pakkoa en ymmärrä, kun syynä on pienen vähemmistön vaatimus. Koska yli 90 % puhuu suomea, sen tulee olla pääkieli. Vähemmistökielillä voidaan järjestää palveluita, mutta mikään vähemmistö ei saa olla etuoikeutetussa asemassa.