Antiikin Kreikka oli kulttuurinen välittäjä, joka siirsi sitä edeltäneiden sivilisaatioiden perintöä sen jälkeen tulleille sivilisaatioille. Sivilisaatiolla tarkoitetaan tässä luokkayhteiskuntaa, jossa tärkeät seikat tallennettiin kirjoittamalla eikä vain painamalla ne muistiin. Kreikka oli nivel, jonka kirjallisesta kulttuurista Muhammedin elähdyttämät arabit ja persialaiset ammensivat yhtä lailla kuin Euroopan kristityt niin Itä-Rooman (Venäjän) kuin Länsi-Roomankin (läntisen Euroopan) alueella. Kreikan vaikutus tuntuu tätä nykyä koko maapallolla. Mutta jo kolmisen tuhatta vuotta sitten tunnettiin sananparsi 'ei mitään uutta auringon alla'. Jos tämän tajuaa, voi myös ymmärtää, että meidänkin teknologiseen arkeen pukeutuva aikakautemme uusintaa sukupolvesta toiseen samaa, mitä antiikin ajan sivistyneistö piti tärkeänä opittuaan asioita naapureinaan olleilta sivilisaatioilta. Ne taas edustivat Kreikkaa paljonkin vanhempia kulttuureita, joiden sisältöjen lopullista alkuperää voimme vain arvailla. Tässä kirjasessa asiaa tarkastellaan kapeasta näkökulmasta, sillä kiinnostus kohdistuu vain antiikin kauden kielisoittimiin ja niiden kulttuurihistoriallisiin taustoihin. Soitinten esittelyssä yritetään pohjustaa kysymystä itämerensuomalaisten ja Välimeren antiikin välisestä suhteesta kanteleen kannalta.
