Psykososiaalisilla tekijöillä on esitetty olevan vaikutusta sekä syöpäpotilaan psyykkiseen hyvinvointiin että taudin biologiseen etenemiseen. Psyykkinen stressi saa aikaan monenlaisia fysiologisia muutoksia, mm. heikentää elimistön vastustuskykyä, mutta sen haitallisten vaikutusten synnyn kannalta on olennaista, kuinka yksilö pystyy hallitsemaan (coping) stressiä. Tärkein copingiin vaikuttava tekijä on henkilön ihmissuhteistaan saama tuki. On esitetty, että ihmissuhteista saatu tuki on keino muuttaa stressin hallintaa.
Tutkimuksessa on käytetty psykologisia stressiteorioita kliinis-epidemiologisessa tutkimusasetelmassa. Psykososiaaliset tekijät mitattiin määrällisillä menetelmillä, joista saadaan numeerinen arvio ko tekijöistä. Tukea mittaava päämenetelmä on kehitetty tämän tutkimuksen puitteissa. Tutkimukseen kuului 175 ei-edenneeseen syöpään hiljattain sairastunutta alle 71 vuotiasta potilasta (72 melanooma ja 103 rintasyöpä). Heidän kokemaansa tukea, stressiprosesseja, persoonallisuustekijöitä ja koettua vointia/oireita mitattiin 3 - 4 kuukautta syövän toteamisen jälkeen psykologin (U-S L-J) haastattelun yhteydessä. Aineiston edustavuus oli hyvä.
Tutkimuksen tärkeimmät tulokset olivat:
1. Kehitetty uusi potilaiden kokemia tukitekijöitä mittaava menetelmä, The Structural-Functional Social Support Scale (SFSS). Menetelmä mittaa, keiden kanssa potilas on puhunut sairaudestaan sekä paljonko ja millaista tukea hän heiltä on saanut. Tutkitut olivat puhuneet laajalti syövästään - syöpäsairautta ei oltu pidetty salaisuutena - ja jo pelkkä asiasta puhuminen oli lisännyt koettua tukea. Tunnetuki ja käytännöllinen tuki eivät olleet selkästi eroteltavissa, tuki oli parhaiten luokiteltavissa sen mukaan, keiltä sitä saatiin. Verrattuna SFSS:ään kaksi paljon käytettyä kansainvälistä menetelmää mittasivat vain joistakin tuen lähteistä koettua tukea, joten SFSS antoi olennaista lisätietoa syöpään sairastuneiden kokemasta tuesta.
2. Syövän lisähoidot (sädehoito, solunsalpaajahoito) johtivat suurempaan määrään koettua tukea tukea mm. sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta (ks. edellä, puhuminen lisäsi tukea), jolloin pelkän leikkaushoidon läpikäyneet potilaat olivat saaneet psyykkisessäkin mielessä jotain vähemmän. Ne potilaat, jotka eivät saa lääketieteellisiä lisähoitoja, saattavat tarvita pykososiaalista lisähoitoa eli ammatti-ihmisen suorittaman psykososiaalisen intervention saavuttaakseen psyykkisesti tasaveroisen aseman muiden potilaiden kanssa.
3. Ihmissuhteista saatu tuki auttoi syövän aiheuttaman stressin hallintaa. Koettu tuki ja persoonallisuustekijät vaikuttivat molemmat stressin hallintaan, mutta jälkimmäisten vaikutus oli tuen vaikutuksesta erillinen, eikä näin ollen sekoittanut tuen kykyä muokata stressin hallintaa. Tuen vaikutuksessa oli selviä sukupuolieroja siinä, mistä lähteestä saatu tuki vaikutti: kanssapotilailta ja tuttavilta saatu tuki paransi miesten stressinhallintaa, kun taas naisilla (sekä melanoomassa että rintasyövässä) vaikutti ystävien tuki. Sairauden lisäksi muuta samanaikaista stressiä kokeneet joutuivat kamppailemaan enemmän syövän aiheuttaman stressin kanssa.
4. Potilaiden kokemat oireet ja hyvinvointi olivat tutkituista biologisista parametreista riippumattomia: potilaiden kokemien oireiden määrä oli selvässä yhteydessä psyykkisiin tekijöihin, mutta ei mm. siihen, kumpi syöpätyyppi oli kyseessä tai mitä hoitoa oli annettu.
5. Tutkimuksessa on edistetty Suomessa vielä harvinaista psykososiaalista syöpätutkimusta, jota tehdään kuitenkin paljon mm. muissa Pohjoismaissa. Tutkimuksen tuloksia pyritään käyttämään kaikille syöpäpotilaille kohdennettavan psykososiaalisen interventiomenetelmän laatimiseen aikuisikäisille syöpäpotilaille, mm. tuen optimaalisten kohderyhmien ja ajoituksen arvioimiseen. Tutkimusta on jatkettu seuraamalla samojen potilaiden stressiprosessien kulkua sekä psykososiaalista ja biologista selviytymistä toistetuin mittauksin.
