Laurila Anja | Akateeminen Kirjakauppa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa pitkäaikaisessa sijaiskotihoidossa olleiden 20-vuotiaiden tyttöjen identiteetin eheyttä, minäkäsitystä ja sijaisäitirepresentaatiota. Lisäksi kokeiltiin lyhytterapiaohjelmaa, jonka mahdollisuuksia identiteetin eheytymiseen ja minäkäsityksen muuttumiseen kartoitettiin. Tutkimusryhmän muodostivat kaikki v. 1975 syntyneet kahdeksantoistavuotiaaksi asti huostassa olleet, pitkäaikaisessa perhehoidossa samassa perheessä vähintään neljä vuotta ja ainakin vuodet 87 - 89 kasvaneet, suomenkieliset, kognitiivisilta taidoiltaan normaalit tytöt. Heitä oli 62, tytöistä tavoitettiin 51. Vertailuryhmänä oli 100:n tytön satunnaisotos samanikäisistä tytöistä. Heistä tavoitettiin 80. Lyhytterapeuttista interventiota kokeiltiin kahdeksantoista tytön kanssa. Tutkimuksessa identiteetin eheyden kartoittamista varten laadittiin Eriksonin psykososiaaliseen kehitysteoriaan perustuva inventaari, jossa tytöt arvioivat asteikolla 1 - 9 kuvauksien osuvuutta itseensä. Lisäksi heidän psyykkistä hyvinvointiaan mitattiin Ojasen piirreinventaarin osalla. Tytöt arvioivat lisäksi äitiensä kasvatustyyliä, perheen antamaa kasvatustukea, ja sijaiskodeissa kasvaneet tytöt myös perheen toimivuutta sijaisperheelle yleensä asetetuissa tavoitteissa. Lisäksi kartoitettiin tytön tämänhetkinen verkosto ja tulevaisuuteen suuntaavat tavoitteet. Sosiaalityöntekijät arvioivat sijoituksen toimivuutta ja heiltä saatiin asiakirjojen mukainen tieto sijoitusurasta. Sosiaalityöntekijöiden kaavakkeet oli käytettävissä 47:n tytön kohdalla tosin osassa oli vain vähän informaatiota. Kenttätutkimus suoritettiin pääosalta vuoden 1995 aikana, jolloin tytöt haastateltiin yleensä heidän kodeissaan.