Historiallinen romaani kuvaa yhden suvun elämää ensiksi satakuntalaisessa perheessä ja sitten uudisraivaajiksi määrättyjä perillisiä, joita seurataan isältä pojalle Oulunsaloon, Oulujärvelle ja Kainuun erämaihin ja Pohjois-Karjalaan etsimään elämää, rauhaa ja rajoja. Totta ovat tavallisten kansanihmisten selviytymistaistelut kautta nälkävuosien, sotien ja sairauksien kuninkaitten ja keisarien välissä 1400 luvun lopulta itsenäiseen Suomeen aina talvisodan aattoon 1939. Tutkimuksiin perustuva sukuhistoria laajenee historialliseksi romaaniksi. Fiktiota on tarvittu ennen kaikkea siksi, että keskiajan kirjoitettu historia ei tunne kansan naisia. Vasta 1721 on merkitty kastekirjaan lapsille äiti. Luontokuvaus perustuu suurelta osin omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Kirjoittajan ammatti sairaalasielunhoitajana Kajaanissa ja kappalaisena Nurmeksessa näkyy eläytymisessä hänen kuvaamiensa ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Tiiviissä sukuhistoriassakaan henkilöt eivät ole vain nimiä vaan eläviä ja syvästi tuntevia ihmisiä.
