Systeemityön ja erityisesti systeeminsuunnittelun merkitys yhteiskunnassa kasvaa koko ajan. Kohtaamme ja käytämme päivittäin suuria ja monimutkaisia tietosysteemeitä. Näiden suunnitteluun ja toteuttamiseen tarvitaan uudenlaisia tietoyhteiskunnan arkkitehteja, jotka ymmärtävät kokonaisuuksia, hallitsevat oman erikoisalansa, osaavat kommunikoida muiden rakentajien ja systeemin käyttäjien kanssa sekä ennen kaikkea osaavat tehdä monimutkaisista systeemeistä helppokäyttöisiä. Ryhmässä opiskelu soveltuu hyvin systeemityön opetukseen. Jokaisella on oma koulutus- ja kokemustaustansa, ja yleensä ryhmässä on aina joku, joka tietää asiasta enemmän kuin toiset. Mutta miten ryhmän potentiaalinen taitotieto saadaan yhteiseen käyttöön, miten ryhmä toimii muuttuvissa tilanteissa, miten se hankkii tarvitsemansa lisätiedon, miten yksilöiden ja koko ryhmän konatiivinen vireystaso saadaan säilymään pitkäjänteisessä opiskelussa, mikä on opettajan rooli oppimisprosessissa ja miten systeemityötä loppujen lopuksi tulisi opettaa? Väitöskirja perustuu kahden eri opiskelijaryhmän pitämiin oppimispäiväkirjoihin. Näiden pohjalta jäsenneltiin malli, joka kuvaa yksilön oppimista ryhmässä. Lisäksi kehitettiin mittari, jolla saadaan nopeasti selville opiskelijan motiivivoimat seitsemän eri motiivilajin osalta.