Vanhemman psykiatrinen hoito mahdollistaa lapsen kasvun ja kehityksen tukemisen Väitös hoitotieteen alalta 5.2.2010 Väittelijä TtM Teija Korhonen Väitösaika- ja paikka 5.2.2010 klo 13, Canthia L2, Kuopion kampus Aikuispsykiatriatriassa työskentelevien sairaanhoitajien ja mielenterveyshoitajien asiakkaina on usein alaikäisten lasten vanhempia, mutta hoitajat eivät vanhemman hoidon aikana tapaa säännöllisesti näitä lapsia. Asiakkaan perhetilanteeseen kiinnitetään kuitenkin huomiota. Kun alaikäisten lasten vanhempi on asiakkaana, hoitajat tukevat perheen vanhempien jaksamista vanhempana, lasten selviytymistä sekä perheen ihmissuhteita, ilmeni Teija Korhosen väitöstutkimuksesta. Työikäisten mielenterveysongelmat ovat yleistyneet. Suurella osalla aikuispsykiatrian asiakkaista on alaikäisiä lapsia.Vanhemman mielenterveysongelmat koskettavat monin tavoin perheiden elämää ja voivat vaarantaa lasten kehitystä ja mielenterveyttä. Mielenterveysongelmiin perheessä liittyy usein myös psykososiaalisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja päihteiden käyttöä. Ne ovat merkittävä tekijä lasten mielenterveyden ongelmien ja varhain alkavan syrjäytymiskehityksen taustalla. Jopa 75 prosentilla psykiatrista hoitoa tarvitsevista lapsista ainakin toisella vanhemmista on psyykkisiä ongelmia. Yksi sosiaali- ja terveydenhuoltomme suurimmista haasteista on katkaista mielenterveysongelmien siirtyminen sukupolvelta toiselle ja siten ehkäistä lasten syrjäytymistä. Vanhemman psykiatrinen hoito tarjoaa lapsille ja perheille mahdollisuuden varhaiseen tukeen ja vaikeasta elämäntilanteesta selviytymiseen.Perinteisesti aikuispsykiatrisessa hoitotyössä asiakkaiden lapset ovat jääneet huomioimatta ja heitä onkin kutsuttu ”näkymättömiksi lapsiksi”. Tutkimuksessa selvitettiin, miten preventiivinen lapsikeskeinen perhetyö nykyisin toteutuu aikuispsykiatrisessa hoitotyössä: miten hoitajat huomioivat asiakkaidensa vanhemmuuden, lapset ja perheen sosiaaliset suhteet lapsen terveen kehityksen turvaamiseksi. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena kaikkien yliopistosairaaloiden aikuispsykiatrian osastoilla ja poliklinikoilla työskenteleville sairaan- ja mielenterveyshoitajille. Tutkimukseen vastasi 322 hoitajaa. Aikuispsykiatrisen hoidon aikana kerättiin hoitajien mukaan systemaattisesti tietoa perheen lapsista, vanhemmista, ihmissuhteista ja sosioekonomisesta tilanteesta. Hoitajat tukivat lapsia varmistamalla näiden turvallisuuden kotona vanhemman hoidon aikana ja keskustelivat lasten kanssa näiden vanhemman tilanteeseen liittyvistä kokemuksista ja tunteista. He auttoivat lapsia ymmärtämään vanhemman tilannetta ja keskustelivat lasten omasta elämästä, kuten harrastuksista ja kavereista. Hoitajat tukivat asiakkaidensa vanhemman roolia keskustelemalla näiden jaksamisesta ja siitä, millaisia vaikutuksia sairaudella on ollut perheen elämään. Lisäksi hoitajat kertoivat vanhemmille, miten he voivat tukea lapsiaan ja miten lapset voivat vanhemman sairastuessa reagoida. Asiakkaiden vanhemmuus huomioitiin myös keskustelemalla vanhemmuudesta hoitoyhteisön arjen tilanteissa ja tukemalla asiakkaan aktiivista roolia vanhempana myös hoidon aikana. Tarvittaessa vanhemmalle järjestettiin tukea kotona selviytymiseen ja jaksamiseen vanhempana. Hoitajat huomioivat myös perheen sisäiset ihmissuhteet ja muut perhettä tukevat suhteet, kuten suhteet isovanhempiin. Hoitajien henkilökohtainen tausta, kuten oma vanhemmuus, kokemus parisuhteesta, ammatillinen kokemus ja saatu lisäkoulutus perheiden kanssa työskentelyyn vaikutti siihen, miten aktiivisesti hoitajat tukivat lapsia, vanhempia ja perheen ihmissuhteita.Hoitajien antamaan tukeen vaikutti myös se, millaisia toimintamalleja perheiden kanssa työskentelyyn työyksiköissä oli käytössä. Hoitajien mukaan preventiivisen lapsikeskeisen perhetyön toteuttamista aikuispsykiatrisessa hoitotyössä rajoittivat hallinnolliset tekijät, kuten resurssien puute. Hoitajien tiedot ja taidot nähtiin jonkin verran rajoittavina. Rajoittavaksi arvioitiin myös se, ettei hoitotyössä ole käytössä toimintamalleja perheiden kanssa työskentelyyn. Kaikkein rajoittavimmiksi perheiden kanssa työskentelyssä arvioitiin perheisiin liittyvät tekijät, kuten asiakkaan kunto, perheiden pelot ja perheiden asuminen kaukana hoitopaikasta. Edellä mainitut tekijät kokivat rajoittavimmiksi ne hoitajat, jotka olivat iältään nuoria ja joilla oli vähän työkokemusta eikä omia lapsia. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä hoitotyön menetelmien, hoitajien osaamisen ja työyksikön toimintatapojen kehittämisessä. Tulokset ovat käyttökelpoisia myös suunniteltaessa terveysalan koulutuksen opetusta ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulusta. Terveystieteiden maisteri Teija Korhosen väitöskirja Promoting child development and mental health in adult psychiatric care - A nurses´perspective (Lapsen terveen kehityksen ja mielenterveyden edistäminen aikuispsykiatrisessa hoitotyössä – Hoitajien näkökulma) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta ja kustoksena ma. professori Hannele Turunen Itä-Suomen yliopistosta. Lisätietoja: Teija Korhonen, p. 044 3703407, Korhonen.Teija@gmail.com Väitöskirja verkossa (PDF) 27.1.2010 * © Itä-Suomen yliopisto * Palaute
