Moderni, funktionalistinen asunto ja sen yhdenmukainen perheen malli korvasi 1900-luvun kuluessa vähitellen säädynmukaisen asumisen kirjon: työväestön hellahuoneet, maaseudun tuvan ja kamarin sekä porvarilliset edustushuoneisiin, yksityisiin tiloihin ja talousosaan jakautuneet asunnot. Modernin asunnon muotoutumista määritti ajatus ympäristön vaikutuksesta ihmisiin ja kasvava tietoisuus hygieniasta. Puhdas raitis ilma, auringonvalo, tila ja vihreys yhdistettiin terveellisyyteen ja nykyaikaiseen asumiseen. Puhtauden estetiikka vaati avaamaan kaupunkitilan ja jäsentämään asunnon tilan uudelleen keittiöön, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Asuntoihin lisättiin parvekkeet ja erityistä huomiota kiinnitettiin keittiöön, peseytymistiloihin ja lastenhuoneisiin. Toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakentamisessa uusi asumisen malli levisi maaseudulle ja tuli uusien metsälähiöiden perusratkaisuksi. Rajatonta kaupunkia vastasi avoin asunto, jossa arki ja sen tarkoituksenmukaisuus asetettiin näytteille. Tilan uudenlainen järjestäminen ja hallinta merkitsi suurta arkielämän muutosta. Liikkuminen ja ajankäyttö asunnossa, kaupungissa ja uusissa lähiöissä sai uuden tahdin ja uudenlaisia kulkureittejä. Asunnon muodonmuutoksia tarkastelee modernin asunnon kehkeytymistä. Moderni koti oli samanaikaisesti sekä aiempaa yksityisempi tila että julkisempi valistuksen ja säätelyn kohde. Asunnon tila on merkitsevä myös aistimellisena kokemuksena. Miten tilassa liikutaan? Minkälaisia asukkaiden välisiä suhteita ja kohtaamisia tilanjärjestelyt suosivat tai sulkevat pois? Miten asukkaita Miten tilassa sukupuolet asettuvat ja asetetaan tilaan?
