Kustavilaisen talonpoikaislaivuri Simon Janssonin ja hänen vaimonsa Wilhelmina Widbomin kirjeet kolmelle pojalleen avaavat harvinaisen näkymän 1800-luvun saaristolaisten elämään ja arkeen, lapsiaan kouluttavien vanhempien tulevaisuudentoiveisiin sekä sosiaalisen nousun mahdollisuuksiin.
Arkisista asioista - rahahuolista, ruokalähetyksistä ja saaristoyhteisön uutisista - kertovien kirjeiden tarkka analyysi tuo uutta tietoa talonpoikaispurjehduksella vaurastuneen saariston elämäntavasta ja ajatusmaailmasta sekä valottaa ensimmäisen polven sivistyneistön rakentumista 1800-luvun puolivälissä. Teos kuvaa yhden perheen maailmaa ajalta, jolloin harva säätyläistön ulkopuolella osasi kirjoittaa. Se tuo lukijan lähelle menneisyyden ihmisten oman äänen ja haastaa sivistyneistön luomaa kuvaa 1800-luvusta.
Saaristolaisia avaa yhden perheen elämänpiiriä yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mutta arjen kuvauksen rinnalla kulkee vahva teoreettinen rakenne, joka nojaa ranskalaiseen ja hollantilaiseen egodokumenttien tutkimukseen. Se etsii vastausta kysymykseen, kuinka yksityistä, perhepiiriin keskittyvää kirjekerrontaa voi hedelmällisellä tavalla käyttää historiantutkimuksen lähteenä.
Teos hyödyttää ennen kaikkea kirjeenvaihdon ja muiden omaelämäkerrallisten tekstien sekä itseoppineiden kirjoittajien tutkijoita. Se sopii myös saariston ja merenkulun historiasta sekä elämäkerroista kiinnostuneille.
Islanders: Everyday Life and Parenthood in a Country Skippers Family Correspondence
At a time when an estimated five percent of all Finns were able to write, from 1858 to 1887, country skipper Simon Jansson and his wife Wilhelmina from the south-western archipelago carried out an extensive correspondence with their three sons. They wrote almost 150 letters which document the daily life of the family and the everyday events of the seafaring community in great detail. The letters offer insight into the motivations of the self-taught parents who struggled to give their sons a university education, as well as into the conflicts arising from the growing social and cultural divide between the two generations. They also reflect the many expedients resorted to by a family of limited means to raise money for their sons education.
The bilingual (Finnish and Swedish) letters of Simon and Wilhelmina Jansson are read as egodocuments, historical sources in which the authors write about their own acts, thoughts and feelings, as defined by Rudolf Dekker. Using French and Dutch theoretical discussion as a framework, Islanders seeks to demonstrate how these private and quotidian writings can contribute to our understanding of the worldview of ordinary 19th-century people.
A close reading of the Jansson letters highlights the role of women as transmitters of social and cultural capital in the process of upward social mobility, which has traditionally been analyzed through the occupation of fathers. They also indicate that in seafarers families the domestic gender division of labor could be very flexible.
Nineteenth-century Finnish peasant families, often looked at through texts written by contemporary university educated gentry, have been seen as emotionally reserved and even harsh with their children. The Jansson letters challenge this view: although direct verbal expressions of affection may be scarce, the overall tone and the practical care for the sons wellbeing testify to warm family relations.
