Modernisaatio ymmärretään usein edistykselliseksi, eteenpäin katsovaksi projektiksi. Sillä oli kuitenkin myös "kipeämpi" puolensa. Kipupisteissä tarkastelee mielen ja ruumiin tuskaa modernisoituvassa Suomessa 1870-luvulta 1940-luvulle. Kipu oli paitsi yksilöllistä myös jaettua: se jäsentyy suhteessa arvoihin, maailmankuvaan, kulttuuriin ja historialliseen aikaan.
Monitieteisessä kokoelmassa luetaan rinnan kaunokirjallisuutta, kuvataidetta, ruumiinavauspöytäkirjoja, kirjeitä, omaelämäkeroja ja potilasasiakirjoja. Sairaus ja kipu ovat muutakin kuin bio- ja lääketiedettä, ne voivat myös olla identiteetin rakentamisen positiiviseksi kääntyvä puoli. Kipupisteissä tekee näkyväksi sen, miten erilaisia ja risteäviä sairastamisen "tarinat" olivat. Historiaa ja taiteentutkimusta tuoreella tavalla yhdistävä teos avaa sairauksien kulttuurista tutkimusta kohti kuviteltua, kerrottua ja tunteiden historiaa.