Tutkimus selvittää, miten erityislasten vanhemmat ovat saaneet tukea vanhemmuuteensa vertaistukitoiminnan eri toimintamuotojen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös niitä merkityksiä, joita vanhemmat ovat vertaistukitoiminnalle antaneet. Tutkimus tehtiin haastattelemalla kahdeksaatoista (18) vertaistukitoimintaan osallistunutta vanhempaa, joista kuusi isää ja kaksitoista äitiä. Kohdejoukko oli valittu harkinnanvaraisesti edustamaan vanhempia, jotka olivat osallistuneet toimintaan aktiivisesti useiden toimintamuotojen osalta. Tutkimusaineisto käsiteltiin kvalitatiivisesti, ja aineiston sisällönanalyysinä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkimustuloksien mukaan vanhemmat kokivat vertaistuen antaneen mahdollisuuden ymmärtäjän ja vertaisen löytämiseen. Vertaisryhmät antoivat foorumin syyllisyyden, riittämättömyyden, hyväksynnän ja anteeksiannon tunteiden käsittelemiseen, mutta tarjosivat myös pettymyksiä. Vanhempien kokemana heidän vanhemmuutensa vahvistui yhteisen jakamisen ja mentoroinnin kautta. Toiminnan kautta rakentui vahvaa luottamusta, uusia sosiaalisia suhteita, mutta myös erilaisia merkityksiä saanutta ystävyyttä. Tutkimustulokset ovat yleistettävissä vertaistukiprojektin vanhempien ryhmään, mutta niistä ei voi tehdä laajempaa yleistystä koskien muita erityislasten vanhemmuutta tukevia vertaisryhmätoimintoja. Tutkimuksen keskeiset tulokset otettiin osaksi Tuulta purjeisiin - projektin loppuraporttia huhtikuussa 2006. Tutkimusta tullaan hyödyntämään vertaistukitoiminnan kehittämisessä Pelastakaa Lapset - järjestössä.
